Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Tiedostojärjestelmä on tapa tallentaa ja lukea levyille tallennettuja tiedostoja, eli kyseessä on eräänlainen kirjanpitosysteemi joka kertoo missä fyysisessä sijainnissa kunkin tiedosto luuraa, ja minne niitä on tallennettu. Aikanaan DOS -järjestelmässä tätä kirjanpitoa nimitettiin tilanvaraustauluksi (File Allocation Table), mutta siitä on olemassa ja kehitetty paljon mutkikkaampia järjestelmiä, joista kehittyneimmät mm. journaloivat tietoja niin, että tietojen kadotessa ne voidaan automaattisesti palauttaa, ja järjestelmävirheitä voidaan korjata. Windows 7 käyttää NTFS -tiedostojärjestelmää, eikä se osaa lukea oletusasennuksena Macin HFS -tiedostojärjestelmää, eikä sillä alustettuja levyjä, vaikkakin saattaa tunnistaa levyjen fyysisen olemassaolon järjestelmässä. Toki Windowsiin saa lisäosana maksullisia komponetteja, joilla se voi lukea HFS -systeemeitä, mutta ilmaiset apuvälineet ovat todella kiven takana, niin sanoakseni, ja sanonkin. HFSExplorer on kuitenkin ilmainen, ja sen käyttöliittymän näet ylläolevassa kuvassa, jossa kopioin VOB -tiedostoja Macin HFS -levyltä Windowsin NTFS -levylle. Valitettavasti levylle kirjoittaminen ei onnistu, ja ohjelma on käynnistettävä pääkäyttäjänä, sillä muutoin Windows ei näe lainkaan HFS -levyn sisältöä. Macissa on vastaavanlainen rajoitus, sillä se ei osaa oletusasennuksena lukea Windowsin NTFS -alustettuja levyjä, mutta siihen on onneksi saatavissa myös ilmainen lisäpalikka (NTFS-3G). Suoraa, molemminpuolista tukea, ei ole kummassakaan järjestelmässä saatavissa. Melkein kaikki linux-distribuutiot osaavat lukea muita tiedostojärjestelmiä, ja jolleivät oletusasennuksena osaa, niin sitten lisäpalikoin varustettuna. En ota tässä kantaa siihen, kumpi (Windows vaiko Mac) on parempi järjestelmänä, sillä molemissa on puutteensa. Mielestäni on parasta hankkia kaikki mahdolliset käyttöjärjestelmät, jos aikoo tehdä tietokoneilla jotakin järkevää. Tässä kehitysvaiheessaan iPadit (ja vastaavat) eivät kelpaa vakavaan työtekoon, vaan ne ovat vain erilaisten nautintojen hakua varten olemassa ja siihen kehitettyjä. Kyse ei ole siitä etteikö sormieleillä voitaisi hallita esimerkiksi kuvankäsittelyohjelmia, vaan siitä, että se on (ja jää) ammattimiesten työksi. Näiden sormieletablettien kannalta niitä näpelöivä ihminen on bhoktri, eli kokija, ja tällaisen ihmisen mieli on tamas -laatuinen. Voisin ottaa tässä kantaa siihen, että yleistyessään tällaiset tablettilaitteet muuttavat suurimman osan ihmisistä pelkiksi nautiskelijoiksi, ja vain harvat tekevät heidän tajunnoilleen lisää apetta, eli ovat sisällöntuottajia. Samalla kun laitteiden käyttöliittymät yksinkertaistuvat, ja nettinopeus kasvaa, vaaditaan varsinaiselta sisällöntuotolta entistä kalliimpia laiteinvestointeja, ja se kaikki merkitsee kyökkimusiikin kuolemaa, valitettavasti, kuten muuan lihava, entinen presidenttikin jo sanoi. Ja monasti sanoikin.
Minulla on ollut käytössäni jo jonkin aikaa Apple-Mini -tietokone (ei ihan sitä uusinta mallia), mutta kokemukseni siitä eivät ole kokonaisuudessaan positiivisia. Kestää aikansa ennenkuin kykenee hahmottamaan esimerkiksi sen, mihin kaikkiin paikkoihin se tiedostoja kätkee, ja miten niitä saa poistettua. Systeemi nojautuu aivan liikaa iTunes -ohjelmaan, joka taas on suurelta osin kaupantekoon alistettu ohjelma. Macin hiiren ja näppäimistön paristot hupenevat loppuun lähes alta aikayksikön (vaikka asiaan onkin kulemma jo saatu paikkaus). Siksi olenkin toisinaan käyttänyt näppiksenä HP:n lankanäppäimistöä, jossa esimerkiksi Print-Screen -toiminto hoituu painamalla Windows ja Shitf -näppäimiä samanaikaisesti 3 -numeronäppäimen kanssa. Del -näppäin ei toimi, mutta Backspace ajaa ihan saman asian. Pariston nopea hupeneminen tuntuu vaivaavan myös langatonta Mac-hiirtä, ja olen kokeillut sen ohella Logitech M555b -hiirtä, jossa paristot tuntuvat kestävän pidempään, mutta se ei ole aivan Mac-yhteensopiva. Näyttönä minulla on toiminut Benq (G2420HDBL), johon olen ollut kohtalaisen tyytyväinen. Koska käytössä olevassa Mac-Minissä on vain 320 gigatavun kiintolevy, olen käyttänyt koneessa teratavun IOMega -ulkoista kiintolevyä, jonne olen pyrkinyt tallentamaan datan. Kun koneen kiintolevyllä ei ole muuta kuin ohjelmia, levytila riittää mainiosti. Ulkoisina äänikortteina olen käyttänyt sekä M-Audio Fast Track - että Zoom S2t -äänikortteja, molempia melkein vuoronperään, ja Mac tunnistaa molemmat lennossa, mihin esimerkiksi windows ei välttämättä pysty. Koska Zoom S2t on jo vanhempi laite, ei kukaan ole vaivautunut tekemään siihen 64-bittisiä ajureita, joten se toimii vain osittain ja tipottain Windowsissa. Mikrofonina minulla on ollut FatBoy, ja sille olen hankkinut matalan telineen. Kuulokkeina on Kossin UR-40 mustat läpät. Voi sanoa, että vaikka Mac-Mini -keskusyksikkö maksoi vain kuutisensataa euroa, niin näyttö ja muut hankitut lisälaitteet lähes kaksinkertaistivat summan. Köyhän miehen talous huojahti pahasti tässä hankintaoperaatiosssa. Mac -tietokoneista saa markkinoinnin perusteella kuvan, että siihen kuuluu kaikki tarvittava, ja että vaativakin tietokoneenkäyttäjä selviää ilman mainittavia lisähankintoja. Kuitenkin totuus on karu, sillä verrattuna esimerkiksi linux-distribuutioihin Applessa ei ole juuri mitään tarjolla esimerkiksi multimediatoistoa ajatellen (paitsi rahasta), ja monet tarjolla olevat sovellukset ohjaavat liikaa tekemistä, kuten GarageBand. Siinä kaikki tarjolla oleva on liiankin valmista ja purkitettua. Tietenkin rahalla saa, ja hevosella pääsee, eli kaupasta saa täydellisiä ohjelmia, mutta 320 gigan kiintolevy käy tällöin nopeasti ahtaaksi. Multimediatuen puuttuminen taas merkitsee sitä, että monet netissä tarjolla olevat videotiedostot eivät aukea selaimessa, kuten DivX ja FLV. Tietenkin mäkkiä voidaan täydentää niin, että tämäkin homma onnistuu, kuten asentamalla Perian -paketin, tai mielummin VLC -ohjelman, jossa on mukana useimmat koodekeista. Ylläpito-ohjelmista kannattaa asentaa AppCleaner, jolla voi kätevästi poistaa asennettuja ohjelmia, sekä Levytyökalu, jolla voi hallita levyjä, ja esimerkiksi poistaa DVD -levyn asemasta, jos systeemi nikottelee. ViewNX on kätevä kuvien katselluun, ja TextWrangler pienten tekstien käsittelyyn, ja niin edelleen ja edelleen.
Kuvassa näet varsin tuoreen tietokonekokoonpanoni. Kuvan oikealla puolella seisoo FatBoy -mikrofoni, ja sen takana jököttää Apple-Mini, ja mikin taakse jää pieni USB -kiintolevy, ja mikin edessä on Applen langaton hiiri. Näytön edessä oleva valkoinen näpäimistö kuuluu Maciin, ja näytön vieressä sinisellä hiirimatolla lepää Macin valkoinen, langaton hiiri. Mikrofonin takana on HP -kirjoitin-skanneriyhdistelmä, ja sen päällä Compaqin kannettava läppäri, johon on kytketty M-Audion Fast Track Pro -äänikortti. Koska Mac on kronkeli eräiden lisälaitteiden suhteen, en onnistunut asentamaan siihen CanonScan Lide 60 -skanneria, mutta HP:n All-In-One -skannerin se lopulta hyväksyi, ja siihen liittyvä ohjelmisto toimii täysin moitteetta. Macin mukana tuli oppaaksi vain pari vaatimatonta vihkosta, joiden perusteella koneen ja ohjelmiston sielunelämä ei selvinnyt alkuunkaan. Onneksi olen käyttänyt vuosikausien ajan linuxia, ja yliopistolla ollessa suuria tietokoneita, ja olen kenties sen kautta oppinut ehkä jotakin. Jonkin aikaa näitä Macin langattomia ihmeitä käytettyäni toteaisin kuitenkin, että ainakaan langaton mininäppäimistö ei vastaa toiminnallisesti kunnon täysmittaista näppäimistöä, ja langaton hiiri ei sekään vastaa langallista hiirtä. Tietenkin näiden hitauteen ja toimintahäiriöihin tottuu (tai siihen, että paristot ovat lopussa juuri sunnuntaina keskellä yötä). Windows ei ole oikeastaan Macissa tarpeen, koska saan esimerkiksi CoolEdit Pro 2.0 -ohjelman toimimaan Macin Wine-version kautta, mutta integroituu systeemiin heikonlaisesti – eli sille on hankalaa kehitellä esimerkiksi käynnistyskuvaketta. No, eihän tuo oikein kotistudiolta näytä, mutta tuossa (tai vastaavanlaisissa laitekokoonpanoissa) ne biisit on sorvattu, ja soitot soiteltu. Pöytä on vanha, ja on täsmälleen samanlainen kuin isälläni oli työhuoneessaan Rauhan sairaalassa. Tämä ei tietenkään ole sama pöytä jonka muistan isänhuoneesta, koska tässä ei ole Konnunsuon leimoja, jotke siihen lyötiin sota-aikaan. On suorastaan valitettavaa, ettei minulla ollut saada isäni pöytää, kuten ei paljon muutakaan kamaa kotoani vanhempieni kuoltua. Ilmeisestikin ahneet sisaret pitivät tavaranjaosta huolen, ja raahasivat saaliinsa koteihinsa, jossa ovat tuijotelleet niitä kiiluvin silmin. Olivat näet sellaisia tavaramaakareita, ja jos ne olisvat olleet uskovaisia, olisivat varmaankin palvoneet tavarakulttia, jossa kuolleet vanhemmat olisivat palanneet kerran takaisin kunniassaan, ja tuoneet mukanaan lisää tavaraa ja runsaasti hyvää syötävää. Entisaikoina ne tosiaan osasivat tehdä työpöytiä. Tässäkin kaikki laatikot ja kaapit aukeavat aivan kuin uudessa pöydässä.
Kuten sanottua: Applessa ei ole mukana kätevää ja kunnollista äänenkäsittelyohjelmaa normaaleihin live-tyyppisiin kotistudionauhoituksiin, vaikka esimerkiksi Traverso toimiikin siinä moitteetta. Ensimmäisenä ongelmana on se, että Macissa vakiona keskusyksiköstä kuuluva ääni ei riitä nauhoitustarkoituksiin, ja Maciin on suorastaan pakko hankkia ulkoinen äänikortti, sun muut vermeet. Macista puuttuu myös käyttökelpoinen HTML -editori, sekä FTP-ohjelma. Kuvankäsittelyohjelmaa ei ole, eikä toimisto-ohjelmaa. Onneksi Appleen voi asentaa useita linuxista bja windowsista tuttuja ohjelmia, mutta joidenkin kohdalla se vaatii ylimääräistä vaivannäköä. Nämä mainitut, tutut ohjelmat ovat ilmaisia. Applessa taas kaikki maksaa, ja siinä firmassa ei ole vapaamuotoisia projekteja, vaikka systeemi toimiikin Unix-pohjalta. Tämän seurauksena Apple on lähempänä windowsia kuin linuxia, vaikka Applen koodi onkin suljettua.
Kätevin keino saada Mac-koneeseen Wine on asentaa WineBottler Combo (jossa on mukana Wine). Asennuksen onnistumisen edellytyksenä on asennettu X11 (eli XQuartz). Kun kaikki palikat ovat kohdallaan, Wine toimii, ja ohjelman kuvake tulee yläpalkkiin. Itse asiassa WineBottler on tarpeeton. Toinen asennuskonsti on asentaa ensin MacPorts, jonka palikoiden avulla Wine asentuu (sudo port install wine). Asennetut windows-ohjelmat voidaan käynnistää komentoikkunasta, tai selaamalla Finderin kanssa kansioita, ja klikkaamalla ohjelman nimeä sieltä. Ylläolevassa kuvassa näkyy pyörivän mainio CoolEdit Pro 2.0 -ohjelma, joka asennetaan samaan tapaan kuin olen selittänyt tapausta linuxin yhteydessä. Asennetun ohjelman käynnistyminen pysähtyy sekä Macissa -että linuxissa tiettyyn kohtaan, ja ohjelma hyytyy siihen paikkaan. Sen voi kuitenkin helposti sammuttaa Järjestelmänvalvonnan kautta, ja sitten poistetaan Winen luomasta Ohjelmakansiosta directX -palikka, ja käynnistetään rekisteröintiohjelma. Normaaliin tapaan tätä ohjelmaa ei voi rekisteröidä, sillä ohjelman valmistaja on vaihtunut tiuhaan, ja ei ole ketään jolle tämän rekisteröisi. WineBottlerin kautta olisi mahdollista asentaa useitakin windows-ohjelmia, mutta ei kannata vaivautua.
Macissa ei ole mukana minkäänlaista virustorjuntaa, ja siihen on saatavissa ilmaisia ohjemia, mutta koska varmuus on parasta, ei ole liikaa uhrata muutamia kymppejä, ja hankkia vaikka kuvassa näkyvä F-Securen ohjelma. Ei sitä koskaan tiedä milloin Maciin tulee jokin tehokas pöpö, jota saattaa olla hankala tartunnan jälkeen torjua, tai poistaa. Nyt Macin käyttäjillä ei ole suurtakaan uhkaa, mutta tarpeeksi monessa yhteydessä on sanottu, että Mac vastaa teknisesti tietoturvaominaisuuksiltaan windowsia, eli siihen on yhtä helppoa tunkeutua. Jollei halua maksaa virustorjunnasta, harkintaan voisi laittaa Sophos Antivirusohjelman, joka on ilmainen.
Kuten, jo todettiinkin, Applessa ei ole mukana kunnollista toimisto-ohjelmaa, jolla voisi käsitellä myös HTML -tiedostoja GUI -muodossa, ja käsitellä DOC -asiakirjoja. Libreoffice vaikuttaa ulkoisesti aivan OpenOfficelta (jonka perillinen se on), ja kaikki valikot ja komennotkin ovat samoja. Olen käsitellyt tämänkin dokumentin LibreOfficella, sekä lähdemuodossa Bluefish -ohjelmalla. Kuvat olen käsitellyt Gimpillä. Kokeilin myös Aquamac -ohjelmaa, mutta ei se ainakaan minun kohdallani toiminut, kuten ei myöskään Emacs, jota en ole koskaan osannut käyttää (en edes linuxissa).
Mikäli Mac -tietokoneesi hyväksyy IBM Lotus Symphonyn, on se hyvä vaihtoehto LibreOfficelle (tai mille tahansa kehittyneelle toimisto-ohjelmalle). Jostakin syystä en ole koskaan itse onnistunut asentamaan tätä mainittua ohjelmaa, ja asennus jää jauhamaan loputtomasti jotakin skriptiä. Jos asennus on ylipäätään onnistuakseen, pitäisi sen sujua liukkaasti, tai sitten ei ollenkaan. Tämän ohjelman hyvänä puolena olisi se, että se on ilmainen, ja vaatii vain muodollisen rekisteröinnin.
Bluefish on senverran hyvä, merkkipohjainen HTML -editori, että se kannattaa asentaa myös Appleen. Tarjolla on pari komentokehoitteen kautta tapahtuvaa asennusproseduuria, sekä varsinainen asennustiedosto, joka saattaa olla se kätevin vaihtoehto. Versio 2.0.2 on ollut minulla toistaiseksi toimivin, koska uudemmat versiot eivät osaa tallentaa dokumentteja. Dokumenttien tallennus on sikäli ihan oma lukunsa, eli se tallennetaan ohjelmassa save as -komennolla, mutta mitään ei näytä tapahtuvan. Kun Bluefish -ohjelmasta poistutaan, saadaan valikko, jossa ehdotetaan tallennusta, joka hyväksytään. Bluefish -ohjelmassa on hyvä ja toimiva mekanismi kuvien liittämiseksi dokumenttiin, mutta jostakin syystä näyttöfonttien koon määritys on erinomaisen hyvin piilotettu, ja niitä ei voi määrittää helposti isommiksi niin, että jo käynnistettäessä ohjelmaa ne olisivat luettavammassa muodossa. Bluefish on saatavissa myös Windowsiin että Linuxiin, ja sen kautta olen oppinut käyttämään sitä. Olen melkein aina luonut nimenomaan Bluefishillä kotisivulle rungon, ja kuvien linkitykset sun muut, ja vastan kun kaikki on kunnossa, olen viimeistellyt homman OpenOfficella tai Libreofficella.
BlueGriffon Apple on varteenotettava HTML -editoriohjelma, mikäli BlueFish -ohjelma ei toimisi toivotulla tavalla. Kuvassa näet, että ohjelma osaa esittää dokumentin myös WYSIWYG -muodossa lähdekoodin lisäksi. Ohjelma on ilmainen, mitä sopii vain ihmetellä. Edes windowsin puolella ei ole tarjolla tällaisia herkkupaloja. Ainakaan ilmaiseksi. Itse olen kuitenkin luopunut tästä ohjelmasta, koska Bluefish on minusta henkilökohtaisesti paljon parempi ja selkeämpi ohjelma, mutta saattaa olla, että nämä ovat makuasioita.
KompoZer on mainio ohjelma HTML -dokumenttien käsittelyyn. Minulla ohjelma sanoi (syystä eli toisesta) sopimuksensa irti, eikä suostunut enää edes käynnistymään, ja en osannut ratkaista mikä oli mennyt vikaan. Toisaalta: en oikein viitsinytkään etsiä ratkaisua, kun tarjolla on muitakin ohjelmavaihtoehtoja. KompoZerin ongelmana on sekin, että se ei käytä HTML -tageja ilmaisemaan erikoisempia fontteja, kuten skandeja umlautteina, ja siksi tiedostot vaativat asianmukaisen määrittelyn. Itse olen tottunut siihen, että koko HTML -dokumentti on ASCII -muodossa, sillä tällöin lopputulos riippuu aina selaimesta, eikä järjestelmän tukemista fonteista. Tosin tämä KompoZerin ongelma korjautuu kun tiedoston käyttää OpenOfficessa tai LibreOfficessa, ja tallentaa.
Hännänhuippuna on tarjolla ilmainen, java-pohjainen Arachnophilia, joka on originellin Paul Lutuksen pajasta lähtöisin. Miekkonen jakoi näitä ohjelmia Careware -periaatteella, eli ohjelmaa käyttävien ihmisten tuli kantaa huolta toisistaan, ja lopettaa ainainen ruikutuksensa milloin mistäkin. Toimiakseen Arachnophilia edellyttää, että järjestelmään on asennettu java. Mitään muita erityisiä asennuksia ei vaadita, ja JAR -tiedoston voi sijoittaa esimerkisi kotihakemistoon, ja luoda sille vaikkapa arachnophilia -niminen kansio. Ohjelma käynnistetään klikkaamalla JAR -tiedoston kuvaketta. Olihan Paul Lutus tietääkseni aikanaan Applen hommissa, ja aloittanut ohjelman kehittämisen siellä. Ohjelman käytettävyyttä alentaa se, ettei se kykene löytämään eksternaalisia kiintolevyjä, ja niiltä dokumentteja.
Kuvassa näkyvä, Appleen asennettu Audacity -ohjelma on kätevä myös Macissa. Siihen saa mukaan myös tarvittavat lisäosat ja suodattimet, ja mitään ylimääräisiä insinöörintaitoja ei asennuksissa tarvita. Audacity on hyvä ohjelma niitä muusikoita varten, jotka eivät operoi pelkillä sampleilla, ja valmiilla sapluunoilla, ja jolla käy kätevästi kaikkien äänitiedostojen muokkaus omiin tarpeisiin sopiviksi. Audacity voidaan asentaa myös Windowsiin sekä Linuxiin, ja se toimii myös niissä moitteetta. Vaikka erityisesti Windows-maailmasta löytyy runsaasti hyviä ja laadukkaista äänenkäsittelyohjelmia, pärjää Audacity nykyisellään niille riittävän hyvin.
Kuvassa näkyvä, Appleen asennettu Ardour -ohjelma saattaa sekin olla varsin kätevä myös Macissa, mutta se vaatii toimiakseen Jack -lisäpalikan asentamista. Kuvassa näet tämän kyseisen ohjelman käyttöliittymän, ja sen, mitä nimenomaista musiikkitiedostoa se on käsittelemässä. Itse en ole paljoakaan operoinut tällä ohjelmalla – en edes linuxin puolella, koska se nyt ei vaan ole minua miellyttänyt, mutta sopii tätäkin kokeilla, koska se on Maciin saatavissa, ja siihen asennettavissa.
Kuvassa näkyvä ohjelma on karulla käyttöliittymällä varustettu Traverso, joka vbarmaankin välttää joka nälän tuskiin, ja sitä on helppo käyttää. Ylipäätäänkään ei kannata tuijottaa pelkkään jonkun ohjelman käyttöliitymään, ja ne ovat Macissa noin yleensäkin – aika minimalistisia.
Filezillaa tarvitaan tiedostojen siirtämiseen kotisivulle, ja se on tähän tarkoitukseen erittäin kätevä, ja sen käyttö on helppo oppia. Koska tämä ohjelma voidaan asentaa myös Windowsiin sekä Linuxiin, helpottaa se toimintaa monen eri koneen ja käyttöjärjestelmän laitekokoonpanoissa. Tästäkin kuvasta voi nähdä missä kohtaa Mac on parempi kuin linuksi; näytön yläosaan ilmestyy aina ohjelman käynnistymisen jälkeen ohjelman oma valikko, josta ohjelman säätöjen teko sujuu vaivattomasti, ja josta ohjelma kannattaa sulkea, sillä muutoin se jää päälle.
Applen oma Safari-selain ei selviä kaikista netissä tarjolla olevista multimediasisällöistä, mutta Firefoxilla homma onnistuu myös Macissa. Kuvassa näkyy minun vanha musiikkisivuni MySpacessa (ennenkuin minulla oli ystäviä yli 6000). Tämän selaimen käyttöönottoa helpottanee se, että se toimii myös Windowsissa että Linuxissa. Jos haluaa pelata varman päälle, ei mikään estä asentamasta myös Google Chromea ja Operaa, koska joissakin tilanteissa joku selaimista aina toimii, ja ne eivät vaikuta toistensa toimintaan. Google Chromen valttina on se, että siinä on flashille tuki, ja että se osaa avata ja tulkita parhaigten HTML5 -koodia. Selaimissa kannattaa käyttää mainiostenpoistajaa, ja varsinkin jos Maciin ei ole asennettu Nortonia tai F-Securea, tai vastaavaa. Sophos ei aiheuta mitään ristiriitoja siitä, kenen kuulu poistaa uhat ja roskat.
Applenen on saatavissa myös Messenger, eli tämä mikkisoftan valmistama mese. Kyllä tämäkin toimii, mutta ainakin minulla vasta kun asensin uuden version vanhan päälle. En tätä kuitenkaan varauksetta suosittelisi, sillä jos siinä sattuu olemaan onglemia, kuten jokun vanhan tuttavuuden tietojen poistaminen, homma vaatii paljon aikaa ja tupakkaa, ja ohjelman sielunelämään perehtymistä.
Jollei käytä webbikameraa, on hyvä valinta messengeriksi aMSN -ohjelma, johon on saatavissa useitakin skinejä, kuten kuvassa näkyvä windows-tyyppinen skini. aMSN toimii juohevammin yhdessä Safarin kanssa (se on hyvä pitää oletusselaimena). Päinvastyoin kuin Apple Messenger, ei aMSN ilmoita käyttöliittymässään blokattuja viestejä, eli niitä, jotka on siirretty roskikseen. Näitä ovat erilaiset viagraa ja seksiä tuputtavat viestit, joita piisaa.
Jos haluaa, että konvertoidut AVI -tiedostot toimivat varmasti myös soitettuina DVD tai BlueRay -levyiltä, kanattaa käyttää Any Video Converter -ohjelmaa, jonka minimalistisen käyttöliittymän näet yllä. Ohjelma on monipuolinen, ja toimiva, joten sitä kannattaa suositella joka uunolle. Tällaisia konversio-ohjelmia tarvitaan Macissa siksi, että se ei oletuksena osaa käsitellä juuri muita kuin Macin omia videoformaatteja. Hyvä esimerkki näistä on Divx AVI-videot, jotka toimivat sekä DVD -että BlueRay soittimissa. Muunto-ohjelmien löytäminen on kuitenkin kiven takana, ja Macin porukka ei juurikaan neuvoja jakele. Kannatta hankkia mahdollisimman paljon samankaltainen ohjelma kuin mitkä toimivat windowsissa ja linuxissa.
Tätä ohjelmaa on paljon kehuttu, mutta itse en ole ollut siihen tyytyväinen. Se ei kai sitten osaa ihan kaikkea, mutta joku toinen voi olla tästä ihan eri mieltä. Paljon tämä on saanut netissä ääniä, mutta saattaa olla, että sen käyttäjät eivät tiedä mitä haluavat, ja mikä formaatti missäkin toimii. Ihmisten tarpeet saattavat olla myös erilaisia.
Tässäpä kätevä ja ilmainen ohjelma, jolla voi tehdä esimerkiksi .flv -tiedostoista DivX AVI -tiedostoja, joita voi tallentaa datamuodossa vaikkapa levylle, ja soittaa BlueRay -tai DVD -soittimella. Ylläolevassa kuvassa näet kuinka YouTubesta lataamani, ja Kirkan laulama Mamy Blue-video kääntyy DivX AVI -muotoon. Tämä ohjelma vastaa suunilleen WinFF -ohjelmaa, jota ei ole portattu Macille.
Tällä ohjelmalla voi luoda videoista kätevästi .3gp -videotiedostoja, joita sitten voi kopsata multimediakänykkään. Nämä .3gp -tiedostot eivät vie paljoa tilaa, joten niitä mahtuu puhelimeen kelpo kokoelma. Ette millään usko miten monet naurut niistä irtoaa ystävien ja vihamiesten kesken, joskin jälkimmäiset nauravat pelkästään pilkallisesti. Eiväthän ne muutoin mitään vihamiehiä olisikaan.
On surastaan ihmeellistä, että Macciin ei ole liitetty varusohjelmana yhtään kunnollista piirto-ohjelmaa. Nekin, joita on tarjolla, ovat lähinnä huonoja vitsejä, ja silloinkin melkein kuin hotaistuina suoraan huulihalkiomiehen suusta, jolla on lisäksi toispuoleinen kasvohalvaus, kun se sai kolmoishermoisärkyyn hoitona alkoholipistoksen.
Kuvassa näkyy Paintbrushin valikko, joka on melkein sama kuin aiempi Macin piirto-ohjelma. Sen käyttöliittymä on senverran simppeli, että ohjelma on käytännössä käyttökelvoton. Jos haluat vaikkapa muuttaa kuvan kokoa, ja anntat jommankumman uusista arvoista, sinun pitää arvata toinen, eli kuva ei määriydy haluttaessa automaattisesti, kuten Gimp -ohjelmassa. Monet kuitenkin käyttävät tätä ohjelmaa, ja kyse onkin aina siitä, että ihmisten tarpeet ovat erilaisia. Jotkut vaativat kottikärryä, ja toiset taas ovat iloisia jos pääsevät pyörittämään kepillä kottikärryn pyörää ja vyrryyttelemään huulillaan moottorin pärinää, niinkuin Rajamäen rykmentin pikkupojat.
Gimp on linux-ohjelma, jota voidaan ajaa Windowsissa, Linuxissa ja Macissa. Sen ongelmana mäkkikäyttöä ajatellen on se, että se vaatii toimiakseen X-ikkunointia, ja Applen SnowLeopardissa tämä tarkoittaa XQuartzin asentamista, jollei sitä ole, tai jollei se toimi. XQuartz päivittyy automaattisesti, eli aina kun siitä ilmestyy uusi versio. Linuxin Ubuntu-distrosta Gimp on jätetty pois oletusohjelmien joukosta, koska mainitun jakelun kehittäjät ovat aikeissa luopua X-ikkunoinnista. Kuitenkaan mitään parempaa kuvankäsittelyohjelmaa ubuntulaisilla ei ole tarjota Gimpin tilalle. Gimpin asentaminen Appleen saattaa siis tuottaa ongelmia, jos lähdetään pystymetsästä, mutta kun homman saa kerran pelaamaan, se sitten pelaa, ja Gimp tarjoaa kaikki mahdolliset tavat hallita kuvatiedostoja. Ylläolevassa kuvassa näet erään tietyn portin, jonka metallinen yläkoriste varastettiin tässä taannoin. Koriste saatiin kylläkin takaisin, ja saatiin hitsattua taas kokoon. Tuli melkein mieleeni Nortamon kertomus, jossa varastettii rehtorims borti.
Apple -tietokoneita markkoinoidaan täyden palvelun systeeminä, jossa on mukana kaikki ohjelmat. Tämä ei pidä täysin paikkaansa, sillä paljon tarpeellista siitä puuttuu. Siinä ei ole kunnollista toimisto-ohjelmaa, eikä käyttökelpoista piirto-ohjelmaa. Kunnollinen äänitysohjelma loistaa myös poissalolollaan. Ongelmia lisää se, ettei varusohjelmien käytöstä ole mukana minkäänlaisia opaskirjoja, ja järjestelmän rakennetta ja toimintaa ei kuvata missään. Multimediakoodekkipuoli on myös ohuenlainen, ja ne pitää hankkia kolmansilta ohjelmantekijöiltää (mikä saattaa ainakin selainrintamalla johtua siitä, että Apple on panostanut HTML5 -ominaisuuksien kehittelyyn). Apple ei anna tähän minkäänlaisia ohjeita, koska olettaa ilmeisesti, että kaikki ovat tyytyväisiä Applen tuotteisiin. Tässäkin asiassa on kaksi puolta: ne, jotka haluavat päästä vähällä ruuvinvääntämisellä, ovat ihan iloisia imuroidessaan musiikkia Applen palvelimilta, ja siirtäessään sitä iipodeihinsa. He ovat kuin köyhä poika, joka ei tiedä että hänellä on nälkä, koska ei osaa lukea kirjoja, joissa nälkää kuvataan. Tulee tässä mieleeni nuorena miehenä kirjoittamani tarina Kolme ruskeahaarniskaista ritaria, jossa arvon ritarit marssivat pitkin tietä pölyn ärsyttäessä heidän keuhkojaan, mutta onneksi he eivät tienneet keuhko-nimisiä elimiä olevan olemassakaan.
Safari on könköntuntuinen selain, jota ei ole helppoa ruuvata mieleisekseen, mutta ainakin toistaiseksi siinä on paras HTML5 -tuki tärkeille multimediatiedostoille, vaikkakin ilmainen Ogg Vorbis loistaa poissalollaan, vaikka se on muissa selaimissa mukana, ja on ensimmäisenä ominaisuutena niihin liitetty. Kehitys näyttää vääjäämättä johtavan selaimiin, joissa on täysi HTML5 -tuki, koska se selkiyttäisi medioiden kirjavaa koodekkiviidakkoa. Tietenkin liikkuu koko ajan huhuja, että esimerkiksi Adoben flash olisi kuihtumassa pois, mutta sen kuolemiseen voi kulua vielä kotvanen, sillä netissä on niin paljon tavaraa tarjolla, joka perustuu sille, että kuolonkellojen kumina ei ihan vähään aikaan taida kuulua.
GarageBand on Applen oma musiikinteko-ohjelma, joka perustuu suuresti erilaisten sämplejen käytölle, eli musiikki on palapeliä, ja kenekään ei ole tarpeen osata soittaa ihan jokaista instrumenttia. Kaikki sampleja ei kuitenkaan ole ohjelman kevytversioon saatavissa, mutta joitakin kuitenkin on että pääsee hommasta jyvälle. Homma pelaa periaatteessa niin, että valitaan jokin musiikin tyylilaji, kuten vaikkapa blues, jolloin näyttämölle ilmestyvät soittimet, joita voi vaihtaa, ja luoda siten halutunlaisen tunnelman. Tulos voidaan tallentaa WAV -tiedostoksi, ja käyttää vaikka valmiina taustana. Valitettavasti kaikki kevytohjelman mahdollisuudet on aika pian käyty läpi, mutta muutoin tämä ohjelma on mainio tapa perehtyä musiikin tekemiseen ihan oikean bändin kanssa.
Kuvassa näkyy iTunesin käyttöliittymä, ja siitä heti hölmömpikin huomaa, että ohjelman tekijä on panostanut kaupankäyntiin. Tässä tarjolla olevat elokuvat ovat tietenkin Applen omaa formaattia. Tämä samainen ohjelma soittaa myös ämppärit, ja on välttämätön siirrettäessä musiikkia ja videoita iipodeihin ja iibadeihin. ITunes on portattu myös Windowsiin Linuxiin, ja sitä voi ajaa myös Winen kautta. Itse en ole viitsinyt tätä juurikaan käyttää, sillä ohjelmahan on niin läpikaupallinen että heikkopäisempää hirvittää. Ainakin minua, ja mahdollisesti myös muitakin. Minä en periaatteesta osta musiikkia netistä, mutta toisaalta minä en sitä varsinaisesti varastakaan, mutta tallennan tilaisuuden tullen kaikenlaista äänimateriaalia, jonka voi kuunnella kokonaisena. On varmaankin ihmisiä, joilla on irtainta rahaa senverran että he voivat ostaa kaiken, ja mikäpäs siinä. Onhan se jokaisen oma asia johon roposensa laittaa, ja eihän kukaan toisaalta vie tästä maailmasta mitään mukanaan - jos nimittäin uskoo taivaaseen ja sen sellaisiin. Tai taivasten taivaisiin, joihin ei kuitenkaan mahdu, kuten kuningas David aikanaan sanoi heimojumalalleen.
ILife on Applen oma elokuvateko-ohjelma, jonka käyttöliittymä on erittäin simppeli, ja sen näet ylläolevassa kuvassa. Yksinkertaisuuden ei pidä antaa hämätä, sillä kyllähän tällä voi käsitellä ihan oikeita videoita. Samantapaisia sovelluksia on myös Linuxin puolella, kuten vaikkapa Imagination, joka tosin muistuttaa ennemminikin iPhotoa -eli on tarkoitettu slideshow -videoiden tekemiseen. Erot ohjelmien välillä liittyvät formaattiin, jota ne ymmärtävät ja käyttävät. Periaatteessa DivX tukeutuu MP3 -audioformaattiin, ja m4v taas mpeg4 -audioon. ILife ei edes vahingossa käytä DivX -formaattia, vaan suosii omaansa, eli m4v -videotiedostomuotoa. Molemmat kelpaavat mainiosti esimerkiksi YouTubeen, joten formaattien kanssa ei ole tarpeen sählätä, jos harrastaa videoiden tekoa ja niiden jakamista. Muistettakoon, että elokuvat ja musiikki ovat Applelle kaupankäynnin välineitä, ja siksi sen sovellustenkin on tuettava näitä pyrintöjä. Hommaan kuuluu se, että syrjitään vapaita formaatteja, ja niistä ei edes puhuta oman väen piirissä. Huvittavinta Applella on, musiikkibisnekseen liittyen, taipumus sensuroida tiettyjä sanoja, kuten vaikkapa tumma ja neekeri. Tämä johtaa huvittaviin seuraamuksiin, sillä mitä tapahtuukaan Leo Jokelan laulamalle biisille silmät tummat niinkuin syksyinen yö, jonka tämä laulaa Komisario Palmu -elokuvassa?
Jos onnistut muuttamaan QuickTime Player 7 -ohjelman rekisteröidyksi versioksi, voit tallentaa sillä videoita äänen kanssa. Video ei tosin ole aivan yhtälaadukas kuin toivoisi, mutta välttää normaalikäyttöön, kuten YouTubeen lataamiseen. Pääasiahan on se, että videoiden teko onnistuu Mac -tietokoneessa, ja että niitä pystyy luomaan joka heppu.
Koska videon teko weppikameraa käyttäen aiheuttaa sen, että video alkaa käynnistynpainikkeen kurkottelulla, ja päätyy samanlaiseen kurkottamiseen, on hyvä että tällaisten turhien tapahtumien poistoon on tarjolla ohjelma, kuten ylläolevassa kuvassa näkyvä MPEG StreamClip, jolla videoklipin pituuden säätö, eli trimmaus, käy kätevästi. Tässä esimerkkitapauksessa, eli biisin Viimeinen runoni pituuden säätö vähensi tiedoston kokoa 29:stä megatavusta 24:ään megatavuun. Se ei tunnu järin suurelta, mutta latautumisia odottelevien aika saattaa käydä pitkäksi hitaammilla yhteysnopeuksilla. Tietenkin klippejä voi käsitellä iMovie -ohjelman -tapaisilla työvälineilläkin, mutta se on hieman raskas näin yksinkertaisia säätötoimenpiteitä varten.
.
Macin QuickTime Player -ohjelma kykenee esittämään ongelmitta YouTubessa suosittuja .FLV -tiedostoja Perian -koodekkipaketin avulla, mutta AAC -tiedostojen kohdalla se nostaa kännyt pystyyn. Ei näet osaa! VLC -ohjelma osaa esittää lähes kaiken, joten sen asentamista kannattaa ainakin harkita. Kuvassa näetkin Werner Bros. -yhtyeen esittämässä Alaska -nimistä biisiä. Tämä yhtye on minun henkilökohtainen suosikkini, ja jos minä olisin koskaan mennyt mihinkään bändiin soittajaksi, olisi tämä ollut sellainen. Kuvassa näet myös Sophos Anti-Virus -ohjelman skannaamassa konetta. Vaikka skannaus kesti huomattavan kauan, ei ohjelma löytänyt mitään. Ei se ikinä mitään Macista löydäkään. Ymmärrän se hyvin, sillä Macin sielunelämään perehtyminen vie meikäläiseltäkin näemmä useita kymmeniä kuukausia, ellei sitten vuosia, ja köpsemmältä koodarilta loppuu takuulla puhti ennekuin on sannut istutettua yhtäkään virusta Maciin. Ja mitä sitten, kun se vielä olisi saatava leviämään ja toimimaan.
Näitä on kaupan runsaasti, ja halvimmasta päästä näitä on Cubase, jonka saa reilulla satasella. Se on suorastaan pakollinen, jos omistaa MIDI -koskettimiston, ja harrastaa musiikin tekemistä. Parhaiten Maciin sopii natiivi ohjelma, eli sovellus, joka voidaan asentaa normaalien ohjelmien tapaa, ja joka ei vaadi toimiakseen erillisiä kirjastoja.
Monien äänikorttien mukana tulee Cubasen kevytversio, joka vaatii oman opettelunsa. Oppiminen kannattaa jaksottaa niin, että perehdytään vain yhteen ominaisuuteen kerrallaan. Olkoon esimerkkinä operaatio, jossa ohjelmaan tuodaan MIDI -tiedosto, ja tallennetaan ja muunnetaan se WAV -tiedostoksi. Ensin tuotu tiedosto täytyy rajata niin, että tulosteeseen tulee koko tiedosto, eli valitaan Edit ja sitten Select All, ja painetaan P -kirjainta. Tallennus tehdään Export -toiminnolla, kuten näette ylläolevasta kuvasta. Otin tämän esimerkiksi siksi, että vastaavan operaation voisi tehdä muuttamalla QuickTime 7 -ohjelma Pro -versioksi ostamalla eli maksamalla siitä. Tämä tuntuu hieman turhanaikaiselta, sillä ohjelman pitäisi mielestäni sisältää kaikki tarvittavat ominaisuudet ilman ylimääräisiä kaupankäyntiaktejakin. Tietenkin Cubasella voin tehdä muitakin operaatioita, kuten nauhoittaa musiikkia, ja miksata raitoja, ja varmaankin se on täysversiona varsin hyvä työkalu, ainakin meikäläiselle kyökkimuusikolle.