NUORUUDEN ENSIHAAVA



Oi nuoruuteni, rakkauden ensihaava, on oikeaoppisen aristamaton.

Ja kovat on reunat sen, nyt olen vanha, gummat syvenevät - seuranain.


Jos luulette ett' on ikävä,
kun paljon on nähty!

Niin luulen että maailmalla 
kaikki ihmiset näkee paljon enemmän.



Kuulet lintujen äänen,
kuulen äänen niiden.

Kuulet kaikkien lintujen äänen, 
hevoset pakenee laukaten.


Maamiehet pelloillaan, tekee työtään.

Temmpeleihinsä silloin herran kansa, 
vaivalloisesti me riennämme.


Niin minäkin kerran, kuljin kanssa ihmisten, toisten ihmisten pienet pesät missä,
me vaan löysimme - ne me kaikki rikoimme.


Tuolla, tuolla mun kulta, tuolla hän metsään vihreään.

Siellä hän rientää - marjakorin tapainen kädessään.

Kuulet lintujen äänen,
kuulen äänen niiden.

Kuulet kaikkien lintujen äänen, 
hevoset pakenee laukaten.



- Timo Kinnunen -





Kunnellaksesi laulun siirry
laulun valintasivulle
klikkaamalla tästä