Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Updated on the 13th June in 2011
Nämä MP3 -tiedostot on tarkoitettu nopeille laajakaistayhteyksille, ja niille, jotka harastavat ämppäreitä. Ämppärit ovat ihan käteviä, sillä kun ne poltetaan sellaisinaan CD tai DVD -levylle datana, osaavat DVD ja BlueRay -soittimet soittaa niitä. Myös USB -muisteihin tallennettuina ne toimivat uusissa autoradioissa, ja BlueRay -soitinten USB -liitännän kautta. Mokkulayhteyksille nämä raskaan sarjan ämppärit saattavat olla liian kova pala, ja niiden lataus kestää ikuisuuden, mutta nämä nyt ovat parasta mikä ämppäreissä on teknisesti mahdollista. Jos halutaan parempaa, pitäisi siirtyä muihin formaatteihin, joita esimerkiksi hifistit käyttävät. Nuo kaikkein huvittavimmat kreatuurit joita maailmassa löytyy. Lihavat, mutta äveriäät miehet kuunteluhuoneissaan, vakavina ja sennäköisinä että ymmärtäisivätkin jotakin. Täytyy tietenkin pitää järki kädessä, sillä jotkut ovat avoimeasti sitä mieltä, että nämä minun tulkintani eivät ole musiikkia lainkaan, vaan silkkaa paskaa – eivätkä ainakaan yllä jatsin kunniakkaille kukkuloille.
Vaikka äppärit ovatkin monipuolisia ja käyttökelpoisia, niin mokkulatyyppisille yhteyksille 320 kbps MP3 saattaa olla liian hidas. Heille sopiikin paremmin 100 kbps AAC -formaatti, joka on tarkoitettu multimediapuhelimiin, ja joka siirtyy muutoinkin liukkaammin. Mäkin käyttäjien kannattaa asentaa systeemiinsä VLC -ohjelma, ja säätää selaimensa käyttämään sitä soittamaan näitä tiedostoja, ja tämä ohjelma soveltuu myös windowsiin, ellei siihen ole asennettu erillistä koodekkipakkausta, joka hoitaa homman. Linuxissa GNOME -työpöytäsysteemiin kuuluva Totem riittää mainiosti, kun sitä on täydennetty laajennetuilla gstreamer -paketeilla.
Iltaisin ei monellakaan ole juurikaan mitään tekemistä, vaikka kuinka olisi kaupunki auliina sylissä, ja vaikka sitä kuinka yrittäisi villinä väristä, niinkuin kaikki luokan kaunottaret. Siis ne entisten vasemmistosissien jälkeläiset, jotka olivat samassa helsinkiläisessä koulussa. Tavallisten ihmisten osana on olla tavallinen, ja heistä useimpien osana on seisoskella rannalla tyhjän panttina, hyppyytellen typerää palloa kämmenellään, ja miettiä uisiko vaiko ei, vai menisiääkö sitä kottiisa makkoomaan. Loimi vaan korville, ja sillä selvä. Leukakeinu lienee aina se paras vaihtoehto, jossa niin moni ryhtyy tappionsa hetkellä kiikkumaan - tai sitten voi käyttää hengenimijää, kuten tehtiin kirjassa Tulisilmä. Kukapa sen nyt niin jullilleen tietää. Mitä tähän Iltaisin -lauluun tulee, on turhaa etsiä siitä minkäänlaista sanomaa, sillä ei siinä sellaista ole. Maailmassa elää miljoonia ihmisiä, joilla ei ole koskaan mitään sanottavaa kellekään, ja jos ne jotakin sanovatkin, on se yleensä jotakin sellaista, joka on artikuloitu tyyten väärässä paikassa. Tiedättehän tuon tutun tunteen, että huomaakin mitä olisi pitänyt sanoa siinä ja siinä tilanteessa, mutta jäipähän taas kerran sanomatta. Vaikka eihän se hyvin sanominen paikkaa katso, vaikka sanottu asia sattuisikin tapahtumaan itse Paikkarin torpassa, josta itse Elias Lönnrot pykälsi maailmalle, vaatimattomana kuten aina. Ja sataahan se toisinaan myös paikka paikoin, olipa sitten syksy tai myrskyinen sää, tai siten ihan itessään nilippukelj, kuten Savossa sanotaan. Mutta aina on hyvä muistaa, että kun on paikka paikan päällä, niin on myös markka markan päällä. Ja jos on markka markan päällä, niin turhaa yrittää elellä eurojen maailmassa. Otapa sitten tästäkin jotakin tolkkua! Paikoitellen otammekin, sillä eihän se aina suinkaan paikkaa katso!
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone just puts his owns)
HP 6548.sc, Ubuntu 10.04, Audacity, and PACPL