Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A
41
70700 Kuopio
Finland
La Paloman on säveltänyt Sebastian de Yradier (Sebastián de Iradier y Salaverri) (1809-1865), josta ei taida olla juurikaan tarjolla edes muotokuvia. La Paloma on kuitenkin juuri sellainen laulu, jonka toivoisin soitettavan esimerkiksi omissa hautajaisissani, jos niitä nyt ylipäätään koskaan järjestetäänkään. Todennäköisempää on kuitenkin se, että ne vain heittävät ruumiin jonkin hiekkamontun perälle, tai eivät viitsi tehdä sitäkään. Jättävät vaan johonkin tienpenkalle haisemaan, tai ripustavat pää alaspäin kaupungin muurille. Pelotukseksi muille: älkää aukoko päätänne! Joka tapauksessa minut haudataan halvimman taksan mukaan, kuten juopot ja muut ravunsyötit. Mikkelin kaupungin käpyhaukkaa muistuttava sosiaalisihteeri muisti aikanaan minullekin aina painottaa sitä, että sen halvimman taksan mukaan, sen halvimman taksan mukaan sitten, kun joku onneton juoppo heitti kepakkonsa nurkkaan. Olin näet siellä aikanaan pari vuotta sosiaalitarkkaajana. Käpyhaukka koki näet valvovansa yhteiskunnan etua, vaikka jotkut vainajista olivat sentään olleet sodassa mukana, ja siten ainakin jonkinsortin sankareita. Mutta jonkinsortin maksiimina tuntui siellä olevan se, ettei kenellekään olisi saanut antaa mitään. Ja kaikkein ahneimpia siellä olivat erilaiset virkaheitot lakimiehet, jotka toimivat mielellään milloin minkäkin asian bulvaaneina, ja veivät aina myös tuhkat pesästä, ja olivat natseja ja rasisteja niin man perusteellisesti. He ulosottivat aina lähes kaiken, ahneuksissaan, ja jättivät uhreilleen vain tynnyrin ja kuitin. Oli se kuitenkin aikaa, enkä takuulla kaipaa sitä takaisin. Mutta toisaalta: hautajaisethan ovat toisaalta pelkkää hurskastelua alusta loppuun, jos niitä järjestettäisiinkin, sillä ihmiset ovat tosiasiassa toisilleen luteita koko muun elämänsä ajan. Mutta takaisin La Paloma -lauluun, mikä tarkoittaa suomeksi käännettynä kyyhkystä, ja se edustaa tässä jotakuta merellä tyrskyihin kuollutta miestä, joka valkoisen linnun hahmossa tulee tapaamaan rannalla odottelevaa rakastettuaan. En tiedä olisiko näin koskaan tapahtunut, mutta entisaikoina ihmisten elämän painopisteet olivat erilaiset, ja nykyajan seksinälkä oli tuntematon asia. Olisi vaikeaa kuvitella jotakuta tiinalymiä näyttelemässä laulun kuvailemia suuria tunteita, kun taidot riittävät häthätää parkumaan menetettyjä tomaatteja. Ei, suurten tunteiden aika on mennyt peruuttamattomasti ohi. Olen tehnyt tähän lauluun omat sanat, vaikka en ole koskaan ennen lukenut niin tarkkaan käännettyjä sanoja kuin mitä laulun aiemmassa suomennoksessa on; siinähän suorastaan hehkutetaan sitä mertemme verten liturgiaa. Minusta tuollainen lyrikointi on aina ollut yliampuvaa, tai kun sanotaan, että aavalle meren mä läksin purrellain, sillä eihän miekkonen toki laivaa omistanut, vaikka olikin siinä kansimiehenä, tai matruusina. En tunne sen tarkemmin merimiessanastoa, mutta tuskin miehet ovat käytäneet tuollaista tuulikannelkieltä. Sen pitemmittä puheitta, La Paloma, jonka pohjana olen käyttänyt Luciano Quiñonesin laatimaa MIDI -tiedostoa, josta kiitos hänelle. Olen tehnyt nauhoituksen 11.1.2006, ja koska lauloin sen aivan tarkoituksella varsin matalalta, päätin lisätä hieman kimeyttä, eli dupata esitykseen eräänlaisen leading singerin 9.11.2006. Jollette silti saa sanoista mitään selvää, niin sitä pahempi tosiasioille, ja osoittaa vain sen, että hiljaa kuuntelemisen taito on häviämässä, sekin. Eipä silti: olisinhan minä toki itsekin voinut tämän soittaa jollakin kapakkipianolla, mutta miksi tehdä se, jos se on jo kerran tehty paremmin kuin mihin itse olisin pystynyt.
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone must just put his owns)
800 MHz Duron, Kubuntu 6.10, SuSe 10, SB Audicy Player, Timidity, SND, and Audacity