Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Updated on the 20th July in 2011
Nämä MP3 -tiedostot on tarkoitettu nopeille laajakaistayhteyksille, ja niille, jotka harastavat ämppäreitä. Ämppärit ovat ihan käteviä, sillä kun ne poltetaan sellaisinaan CD tai DVD -levylle datana, osaavat DVD ja BlueRay -soittimet soittaa niitä. Myös USB -muisteihin tallennettuina ne toimivat uusissa autoradioissa, ja BlueRay -soitinten USB -liitännän kautta. Mokkulayhteyksille nämä raskaan sarjan ämppärit saattavat olla liian kova pala, ja niiden lataus kestää ikuisuuden, mutta nämä nyt ovat parasta mikä ämppäreissä on teknisesti mahdollista. Jos halutaan parempaa, pitäisi siirtyä muihin formaatteihin, joita esimerkiksi hifistit käyttävät. Nuo kaikkein huvittavimmat kreatuurit joita maailmassa löytyy. Lihavat, mutta äveriäät miehet kuunteluhuoneissaan, vakavina ja sennäköisinä että ymmärtäisivätkin jotakin. Täytyy tietenkin pitää järki kädessä, sillä jotkut ovat avoimeasti sitä mieltä, että nämä minun tulkintani eivät ole musiikkia lainkaan, vaan silkkaa paskaa – eivätkä ainakaan yllä jatsin kunniakkaille kukkuloille. Olipa tuon asian kanssa nyt niin tai näin, niin kyllä näille on kuulijoita riittänyt pitkin maailmaa, ja mielestäni ainut keino saavuttaa todelliset kritiikin kannustimien käyttöoikeudet on tehdä homma itse paremmin. Saavutettu maailmanmaine on ainut validi mittapuu, joten siitä vain rämpyttelemään ja hoilaamaan. Ei se ole ollenkaan niin helppoa, ja ennenkuin on sillä tasolla että omaa tuotantoa löytyy hakukoneilla, on taivallettu monta virstaa. Onneksi jatsimiehet hyytyvät jo lähtökuoppiinsa, sillä kukapa heidän rämpyttelystään piittaisi – tai ostaisi – tai edes ilmaiseksi kuuntelisi. Mokomat omahyväiset hyypiöt – etten sen paremmin sano!
Vaikka äppärit ovatkin monipuolisia ja käyttökelpoisia, niin mokkulatyyppisille yhteyksille 320 kbps MP3 saattaa olla liian hidas. Heille sopiikin paremmin 100 kbps AAC -formaatti, joka on tarkoitettu multimediapuhelimiin, ja joka siirtyy muutoinkin liukkaammin. Mäkin käyttäjien kannattaa asentaa systeemiinsä VLC -ohjelma, ja säätää selaimensa käyttämään sitä soittamaan näitä tiedostoja, ja tämä ohjelma soveltuu myös windowsiin, ellei siihen ole asennettu erillistä koodekkipakkausta, joka hoitaa homman. Linuxissa GNOME -työpöytäsysteemiin kuuluva Totem riittää mainiosti, kun sitä on täydennetty laajennetuilla gstreamer -paketeilla.
Kuvassa näet helsinkiläisen möllikkäpojan, joka on tatuoittanut rintaansa sanan ”äiti”. Voi se tietenkin olla kotoisin mualtakin kuin Helsingistä, sillä kaikkihan heistä ovat syntyisin jostakin muualta. Aikanaan näet siirrettiin länsirannikolta porvareita väkisin Helsinginkylän seuduille, ja sanottiin että nytten te alatte asua täällä. Aikojen kuluessa suomenkieli sekoittui ruotsiin ja venäjään, josta kehittyi katukieli, stadin slangi, jolla ei voi ilmaista muuta kuin katutason asioita. Tuskinpa sillä voisi puolustaa esimerkiksi väitöskirjaa. Jotkut helsinkiläiset ovat kuitenkin ylpeitä slangistaan, ja pitävät itseään oletusarvoisesti parempina kuin muun Suomen väestöä. Sanovat: Olkimoukari ei dödöö käytä, millä tahtovat erottaa itsensä lannalle lemuavista maalaistolloista. Olipa tuon möllikkäpojan helsinkiläisyyden kanssa nyt miten tahansa, niin pojan äiti oli lehtitietojen mukaan kuulemma erittäin otettu tästä huomionosoituksesta, ja riisuttaa pojalta paitaa monta kertaa päivässä, kun isä ei ole kotona. Ja varsinkin iltaisin äitee haluaa katsella poikansa öljyttyä kroppaa. Usein poika riisuu myös housut, mutta se on kokonaan toinen juttu, kuten Kipling sanoisi – ja sanookin - ja pitää turpansa rullalla. Näistä kiitokseksi äiti antaa pojalle joka sunnuntai vinot pinot pannaria, ja päälle suklaapuuroa, jotta poika jaksaisi. Saattaapa antaa joskun ruutunäkkileipää ja halvaa, mutta vain harvoin. No niin, asiaan. Vuonna 1967 kun Steve Goodman matkusti junassa Illinoisista New Orleansiin, ja takaisin, hän kirjoitti City Of New Orleans -biisistä ensimmäisen version, ja kun hän teki saman matkan kihlattunsa, Nancy Pruterin kanssa vuonna 1970, tämän kirjoittaessa sanoja muistiin, oli laulusta valmiina kaksi säkeistöä. Muutamia kuukausia myöhemmin kitaristi Richard Wedler ehdotti, että Steve lisäisi vielä kolmannen säkeistön lauluun, jossa hän kertoisi erityisesti mitä hän näki junassa, kuten nukkuvia äitejä lapsineen, ja vanhoja äijiä pelaamassa Gini Rommia, erästä korttipeliä - ja mitä kaikkea nyt jenkkijunassa voi nähdä. Myöhemmin Steve esitti laulun Arlo Guthrielle, Quiet Night -baarissa, Chicagossa, joka lisäsikin laulun omaan repertoaariinsa, ja sen levyllään Hobo's Lullaby vuonna 1972. Myöhemmin laulun ovat esittäneet mm. Willie Nelson, John Denver, Johnny Cash, Judy Collins, ja Jerry Reed. Ny myös minä olen tehnyt oman versioni (vaikka minä en olekaan artisti, vaan pikemminkin ihan noin niinkuin pikipäin maailman suurin illusionisti). Suomessakin laulua ovat esittäneet monetkin artistit, ja sanat poikkeavat sikäli alkuperäisestä, että näissä kuvataan rekkamiehen matkaa. Olen laittanut tähän alkoholisoidun version, joka on omistettu kaikille isä jumalan mieliharmeille, ja alkoholisteille. Se, että en itse ole juonut enää vuosikausiin mitään miestä väkevämpää, ei merkitse mitään, sillä kyllähän minä nyt juopon örinät muistan, ja juopunutta voi hyvinkin esittää vaikkei olisikaan ottanutkaan. Juoppoja kohtaan tuntemani vastenmielisyys johtuu siitä, että heillä on erittäin väljä ja itsekäs moraali, ja he ovat ihan oikeasti valmiita myymään jopa isoäitinsä, jos joku siitä jotakin maksaa. Olen monta kertaa miettinyt, ovatko juopot taivaassa nuhteettomia vesipoikia, vai joutuvatko he eräänlaiseen puolihelvettiin jossa saa päivittäin muutamat huikat. Jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu todennäköisimmältä. Toinen asia joka on minua suuresti askarruttanut on se, että jos kaikki kusipäätkin pääsevät taivaaseen, niin eikö sama ralli jatku sielläkin, ja päähänpotkituilla ei ole enää hauskaa edes iäisyydessä. Sama se on helvetissäkin, sillä varmaankin osa ihan viattomista ihmisistäkin joutuu sinne, kun ei ole älynnyt ajoissa pyytää syntejään anteeksi, ja sanoa että kyllä se Jeesus on sentään kingi. Ellei ihan sitten kuoleman hetkellä ole tarvittavia taikasanoja ulahtnut. Pääsihän se ristin ryövärikin taivaaseen kun taisi sanoa tarvittavat verensulkusanat, ja varmaankin se oli ehtinyt tehdä yhtä sun toista pahaa. Että kyllä tällä möllikkäpojallakin on mahdollisuutensa, ja niin rinnan tatuointikin säilyisi ikuisesti.
A player: Timo Kinnunen
with my owns
HP 5648.sc, Ubuntu 10.04, Audacity, and PACPL