Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland
Käytettäessä ilmausta " ihminen on keksinyt" tarkoitetaan yleensä sitä, mitä länsimaisen teknis-tieteellisen sivilisaation eräät individuaalit ovat tuottaneet keksintöinä ja niiden sovelluksina. Ilmeisesti näiden erityisten individuaalien saavutukset halutaan yleistää koskemaan koko ihmiskuntaa, ja saattaa yksilöllinen nerous siten ikään kuin kokonaisen lajin pysyväksi olemuspiirteeksi.
Ihminen ei ole lajina demokraattisella tavalla mielestäni viisas, vaikka tämä saattaakin ärsyttää niitä, jotka ajattelevan viisauden liittyvän järjestötoiminnan tai tutkimusten projekteihin, tai erilaisten yhteiskunnallisten ohjelmien suorittamiseen. Viittaan tässä yhteydessä esimerkinomaisesti Yhdysvalloissa toimiviin erityisiin projekteihin, joissa lapsista pyritään kouluttamaan uusia neroja, ja niihin liittyviin uskomuksiin, että kenestä tahansa voitaisiin kouluttaa sellainen.
Joseph Weitzenbaumin mukaan ihmisen [minun edellisellä tavallamääritelemänäni] käyttämien työkalujen historiat kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa; ihmisen voi otaksua koneidensa kautta tulleen kykeneväksi muuntamaan fysikaalista ympäristöään ja niiden avulla kyenneen auramaan peltoja, rakentaneen kaupunkeja ja kaivaneen kanavia. Nämä muutokset olisivat myös tuottaneet ihmisen sosiaalisiin yhteisörakenteisiin muutoksia. Mutta ehkä merkittävintä koneissa olisi se, että ne ovat voimakkaasti määränneet tapaa, jolla ihminen ymmärtää itseään ja ympäristöään. Ihminen olisi tietoinen itsestään ja itsensä kaltaisten toisten ihmisten olemassaolosta, ja myös siitä, että myös maailma on ainakin jossain määrin muotoiltavissa. Tärkeintä on ehkä kuitenkin se, että ihminen voi nähdä ajassa eteenpäin. Sunnitellessaan välineitä, joilla kuokkia muokattua peltoa ihminen viimeistelee välineitään mielikuvituksessaan varsinaiseen esitykselliseen toimintakuntoon.
Weitzenbaum, Joseph., "Computer Power and Human Reason, From Judgement to Calculation", by W.H. Freeman and Company, PL: New York and San Francisco, in 1976; ISBN: 0-7167-0464-1, [(1)Ref, pp. 17-18; (2)*cf. HS-Kuukausiliite, no. 13, 8.7., pp. 38-39, 1989],
Aihe:[COMPUTERS]; HISTORY; MAN-MACHINE HISTORIES; Ihmisen mielikuvituksessaan luomien ja realisoimien koneiden historiat kietoutuvat yhteen; (2)*"Walkman rikkoo äänimaailman lait".
Mikäli Joseph Weitzenbaumin kuvaus tarkoittaa kokonaista sivilisaatiota, se koskeekin silloinkin pelkästään tiettyä osaa ihmiskuntaa, jonka kuva ihmisestä on dokumentoitu laajimmin saatavilla oleviin kirjallisiin lähteisiin, mutta ei koske ihmiskuntaa kokonaisuudessaan. Mielestäni tämä pätee, vaikka todettaisiinkin suurimman osan ihmiskuntaa käyttävän kuokkia peltojen muokkaukseen, ja tekevän viljelyä koskevia tulevaisuudensuunnitelmia, ja näkevän sillä tavoin tulevaisuuteen. Viittaan tällä eri maapallon alueiden ihmisten erilaisiin mahdollisuuksiin toteuttaa visioitaan, kuten myös erilaisiin, valitseviin todellisuus- ja ihmiskäsityksiin. Tässä yhteydessä haluan mainita vertauksenomaisesti sen, että esimerkiksi eräillä Aasian alueilla riisinviljelyä on harrastettu tuhansien vuosien ajan luontoa vaurioittamatta, kun taas länsimaisen sivilisaation vaikutusalueilla on onnistuttu muuttamaan raivattuja viljelyalueita ja hakattuja metsäalueita autiomaaksi ja monin tavoin myrkyttämäänympäristöä, ja siten autioittamaan sitä - mikä ei viittaa niinkään ihmislajin tai sen erityisten yksilöiden viisauteen, vaikka he kekseliäitä olisivat olleetkin.
Keskustellessani joitakin vuosia sitten tutkijanhuonetoverini, afrikkalaisen Jyväskylän yliopistossa opiskelleen Kolawole Raheemin kanssa muun muassa afrikkalaisista perinteisistä viljelykasveista hän totesi, että länsimaiden interssinä oli muuntaa niille varatut pellot vehnänviljelykseen, ja siten köydyttää välillisesti afrikkalaisten ruokavaliota, koska hänen mukaansa eräät alkuperäisistä viljelykasveista sisälsivät runsaammin vitamiineja ja hivenaineita, ja niihin sisältyviin viljelymahdollisuuksiin, tai niiden vaatimiin menetelmiin ei oltu haluttu edes syventyä. Raheem totesi myös Suomen saaneen historiansa aikana [eri vaiheissa] kehitysapua [vaikka siitä ei tuolloin kyseistä nimitystä käytettykään] runsaasti, ja suhteutti sitä kotimaansa Suomelta vastaanottamaan kehitysapuun, ja totesi Suomen valtion olevan huomattavasti kitsaampi vähäosaisia kohtaan kuin mitä se itse oli saanut vastaanottaa kehityksensä kriittisissä vaiheissa.
Tästä urkenikin mielenkiintoni YK -järjestöön, ja niinpä hankin yhden sen vuosikirjoista tutkittavakseni, ja huomasin pian, että erityisen hedelmällinen tiedonlähde arvioitaessa ihmiskunnan yleistä tilaa ovat nimenomaan YK: toimintakertomukset; niiden kautta paljastuu, että määrällisesti suurin osa ihmiskuntaa ei kenties hallitsekaan todellisuutta samaisella, suuremmoisella tavalla kuin Joseph Weitzenbaum olettaa [tai asetu todellisuuteen nähden samantapaiseen suhteeseen].
Yleisesti YK on järjestö, jossa osanottajat määrittelevät omia- ja muiden osanottajain oikeuksia eräänlaisessa progressiivisessa, vähitellen organisoituvassa tapahtumisten sarjassa. Tietyssä mielessä YK on myös eräänlainen valtava tietojenkäsittely-ja muokkauskoneisto, jolle on kehittynyt oma ilmaisullinen englantinsa. Ja voisi myös sanoa, että eräin osin se on organisaatio, joka on, Hans Vaihingerin as if -filosofian mukaisesti, muotoutunut omaksi päämääräkseen [Ibid. 3.2.1Asif. to 3.2.15Asif.].
Mutta siltikin YK saattaa olla Yhdysvaltojakin pätevämpi lausumaan jotakin ihmisoikeuksista ja tasa-avosta, ja sen sellaisista asioista: onhan se joka tapauksessa jonkinlainen keskiarvo siitä mitä maailman eri ihmistyhmät ajattelevat - tai minkä ne voivat hyväksyä.
Vaikka YK:n toiminnassa onkin havaittavissa paralleelisuutta, niin monissa sen piirissä laadituissa julistuksissa, kuten Universal Declaration of Human Rights, jota the Commission on Human Rights pyrkii operatinaalistamaan vallitseviin käytäntöihin ja jolle se kehittää alati kansainvälisiä, adekvaatteja referenssejä ja standardeja, voidaan havaita eettisesti korkeaa humanismia. Tässä, kuten monissa muissakin julkilausumissa ja julistuksissa, ilmenee progressiivista organisoitumista [pyrkimystä asettua eläviin, funktionaalisiin sovellusympäristöihinsä muodon niissä tarkentuessa ja tiivistyessä] -lausumat ja julistukset eivät ole elämästä irrallaan pysyttäytyviä käsitestruktuureja.
"Yearbook of the United Nations", Volume 35 [1981], by Department of Public Information, PL: United Nations, New York, in 1985; ISSN: 0082-8521,[(1)Ref, pp. 932-937,976,881, etc.; (2)*Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. vix-xiv,236,406-408, 1984; (3)**Kinnunen, T., Uskonto ja psykedelia, pp. 190-192, 1986],
Aihe:[UN]; <Universal Declaration of Human Rights; The Comission of Human Rights>; (2)*; (3)**NEUTRALITY JA SPECILATIVITY; Ihmiskuva ja arvojen spekulatiivisuus.
Naisten tasa-arvokysymys mittaa tavallaan myös demokratian astetta, on sekin varsin tärkeä asia maailmassa, vaikka ero teollisuusmaissa asuvien ja kolmansissa maissa asuvien naisten aseman välillä onkin todella huomattava. YK:n projekti the Voluntary Fund for the United Nations Decade for Women, jonka kohteena olivat kolmansissa maissa, lähinnä kaupunkislummeissa ja maaseudulla asuvat deprivoituneet, niukasti virikkeitä tai vapautta tarjoavissa ympäristöissä asuvat naiset, joita pyritään aktivoimaan viiden Fund-projektin puitteissa. Fund-projektin kohteina olevat naiset ovat paljon etäämpänä teollisuusmaissa asuvista kanssasisariaan siitä, mikä ilmaistaan seuraavasti [Economic and Social Council 1981/26]:
"...[ Women and Development]... is conscious that women, like men, are an integral part of the population of the world, ... Invites all the Organizations of the United Nations system to refrain from perpetuating the widely accepted idea that women constitute a marginal category relating only to social welfare, ... calls upon all the organizations of the United nations system to emphasize the right of women to paticipate, as agents as beneficiares, in all aspects of economical and social development..."
Naisten asema maailmassa liittyy myös uskontoon ja muuhunkin ihmiselämään saumattomasti.
"Yearbook of the United Nations", Volume 35 [1981], by Department of Public Information, PL: United Nations, New York, in 1985; ISSN: 0082-8521, [(1)Ref, General Assembly Decision 36/412, adopted without vote; (2)UN, pp. 881-883; (3)UN, General Assembly resolution 36/131, meeting 97, adopted vithout vote; (4)UN, p. 995],
Aihe:[UN]; Suvaitsemattomuus toisuskoisia kohtaan; naisten syrjintä, rotu- ,etnisyys yms. perustalle rakentuvat vihamieliset ennakkoluulot.
"Yearbook of the United Nations", Volume 35 [1981], by Department of Public Information, PL: United Nations, New York, in 1985; ISSN: 0082-8521, [(1)Ref, FUND, pp. 982-983],
Aihe:[UN]; projekti <The Voluntary Fund for the Untited nations Decade for Women>; kohteena kolmansien maiden kaupunkislummien ja maaseudun deprivoituneet naiset.
"Yearbook of the United nations", Volume 35 [1981], by Department of Public Information, PL: United Nations, New York, in 1985; ISSN: 0082-8521, [(1)Ref, Economic and Social Council resolution 1981/26, meeting 14, adopted without vote; (2)UN, p. 987],
Aihe:[UN]; <Woman and Development>; käsitys, jonka mukaan nainen on integraalinen osa ihmispopulaatiosta, mutta on marginaalinen ryhmä sosiaalisen hyvinvoinnin suhteen.
"Yearbook of the United Nations", Volume 35 [1981], by Department of Public Information, PL: United Nations, New York, in 1985; ISSN: 0082-8521, [(1)Ref, General Assembly resolution 36/74, meeting 84, adopted without vote; (2)UN, p. 989],
Aihe:[UN]; Naisilla tulisi olla enenevästi mahdollisuuksia osallistua tasavertaisesti miesten kanssa kaupan, teollisuuden, maatalouden, talouden jne. kehittämiseen.
"Yearbook of the United Nations", Volume 35 [1981], by Department of Public Information, PL: United Nations, New York, in 1985; ISSN: 0082-8521, [(1)Ref, General Assembly resolution 36/162, meeting 101, adopted without vote; (2)UN, pp. 865-921; (3)*Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, [L. Rauhala, 1974] pp. 319-320; [New Mandarins] pp. 393-400, 1984],
Aihe:[UN];Käsitykset vapaudesta ja tasa-arvosta koskevat koko ihmiskuntaa; (3)*THE NEW MANDARINS; Koulutuksesta: heillä on paremmat mahdollisuudet mm. tiedottamiseen ja päätöksentekoon.
Syntyminen vapaana ja tasavertaisena viittaa mielestäni ihmislasten potentiaaliseen ja rajattomaan kulttuuriin adaptoimisenkykyyn: voidaanhan ihmislapsi sopeuttaa mihin tahansa elämisen kontekstiin, opettaa hänelle mikä tahansa luonnollinen kieli. Empiiriset havainnot tukevat tätä otaksumaa, sillä juuri meidän aikanamme on kerätty kokemusta sylivauvojen siirtämisestä sodan tai luonnonkatastrofin uhan -tai tapahtuneuden seurauksena uusiin sosio-kulttuurillisiin konteksteihin, joihin he ovat kasvaneet sitten sisälle, niin sanoakseni. Se, että syntyy vapaana ja tasavertaisena, ei valitettavasti merkitse konkreettista vapautta jatkuvan ja rajoittamattoman vapauden tulkinnan mukaan useimmissa tapauksissa.
Naisen aseman muuttumisesta yhteiskunnassa länsimaissa vuosisatojen kuluessa ei mielestäni voida suoraan johtaa tapaa, jolla kolmansien maiden naiset tulisivat vapautumaan. Naisten osuus koko ihmispopulaatiosta on yli puolet, mikä seikka saa oudoksumaan sitä, että heillä ei ole tasavertaista asemaa [edes länsimaisten teknis-tieteellisesti kehittyneiden maiden arvomaailmasta tutkittuna], sillä onhan empiirinen historiallinen lähihistorian kokemus länsimaissa osoittanut, että mitään fundamentaalista sukupuolten välistä eroa ei ole; eikä ole otaksuttavaa, että kolmansien maiden naiset muodostaisivat tässä suhteessa jonkinlaisen alaihmislajin, jota sopisi kohdella orjana ja vaihdon välineenä.
Länsimaisten talousmiesten intentiot voidaan esimerkiksi Fund -projektin tapaisten yritysten tukemisessa niin, että he olisivat halukkaat rekrytoimaan naiset laajassa mitassa tuotantoelämään siksi, että naiset voisivat nostaa huomattavasti sekä tuotannon volyymia että myös lisätä kulutuskysyntää. Se, että he vielä toimisivat tuotantoelämässä innovatiivisena tekijänä, on perin tervetullut ja mieluisa lisä. Tällainen tulkinta lienee kuitenkin ehkä liian kapea-alainen, vaikkakin sen oikeellisuudesta onkin nähtävissä merkkejä teollistuneiden länsimaiden tuotanto -ja kulutuselämässä.
Useassa yhteydessä vuonna 1981 todettiin YK:n piirissä, ettei kolmansilla mailla ole korkeateknologiaa tai tieteellistä asiantuntemusta korkeateknologian käyttöön, josta syystä ne tarvitsisivat asiantuntijain opastusta, kuten esimerkiksi ydinenergian käyttöön ottamisessa, maataloutensa ja teollisuutensa kehittämisessä jne. Tässä mielessä kolmansien maiden naisten lähtöasetelma osallistumisessa eri alojen kehittämiseen ja päätöksentekoon olisi tyyten erilainen kuin pitkälle teollistuneiden maiden naisten kohdalla. Kulttuurilliset painotteet ja sosiaaliset käytännöt olisivat nekin erilaisia. Yleisenä pyrkimyksenä olisikin, että naiset voisivat ns. elinkeino ja sosiokulttuurillisesta kehitysvaiheesta riippumatta osallistua yhteiskuntansa ja elämänmuotonsa kehittämiseen.
Kolmannet maat ovat länsimaisten talousmiesten kannalta pysähtyneyden tilassa, mitä tulee kulutukselliseen potentiaaliin- ja produktiviteettiin; siksi YK:n useissa elimissä ilmaistut toiveet liittää kolmannet maat teollistuneiden maiden yhdessä muodostaman talousjärjestelmän piiriin tulevat ymmärretyiksi tätä taloudellisen kasvun taustaa vasten: kolmannet maat tulisi kiinteästi liittää siihen teknis-taloudellis-tieteelliseen koneistoon, joka uhkaa pysähtyä perinteisten markkinoiden vähitellen kyllästyessä.
Voisi kuvitella, että mikäli Fund-projektien lopputuloksena olisi se, että kolmansien maiden naisia ei voitaisi käyttää teollisuudessa työvoimana, ja että heitä ei voitaisi mitenkään aktivoida, niin olisi luultavaa, että tällöin länsimaiset teollisuuden ja talouselämän johtajat menettäisivät kiinnostuneuttaan kolmansiin maihin suuressa määrin, koska heitä ei voitaisi myöskään siten älyllistää riittävästi esimerkiksi korkeateknologian komponettien kokoomalinjojen työntekijöiksi. Joistakin lienee lohdullista, että uusia uljaita tietokoneita ja niiden komponetteja valmistetaan nykyään kolmansissa maissa, koska se tulee niissä halvemmaksi. Monelle tietokoneen käyttäjälle ei ehkä toisaalta ole selvää, että tietokoneiden valmistuksessa muodostuu ympäristömyrkkyjä, kuten monien muidenkin kolmansiin maihihin siirrettyjen teollisuudenalojen valmistusprosessoissa. Viittaan tässä kohden IBM:n vuonna 1989 antamaan julkiseen ilmoitukseen lehdistön ja muiden tiedotusvälineiden kautta, että he pyrkivät pääsemään eroon myrkkyjä synnyttävistä ja niitä käyttävistä tuotantovaiheista tietokoneiden komponettien valmistuksessa, enkä viittaa tällä siihen, että IBM olisi jonkinlainen pääsyyllinen tässä suhteessa.
Onko sitten niin, että humanismi kannattaa? Jos asiaa ajatellaan edelleenkin ekonomiselta kannalta, niin kolmansien maiden väestön yleinen aktiviteetin lisääminen tuottaa lopulta samankaltaisia yhteiskuntia kuin teollistuneet yhteiskunnatkin ovat -ja joissa vapausasteiden määrä on, tietyllä tavoin, optimoitu. Onko niin, että kolmansien maiden ihmiset eivät voisi saada samankaltaista vapautta kuin teollistuneissa maissa vallitsee, elleivät ne pyri ehdottomaan samankaltaisuuteen sosio-kulttuurillisesti, ekonomisesti, teknis-tieteellisesti ja ideaalien asettamisessa yleensäkin?
Mikäli tarkastelemme Charter asiakirjan artikloja niin, että ne tavallaan koskisivat velvoittavina kaikkia osapuolia, myöskin niitä, jotka pitävät itseään kehittyneempinä, niin voisi olettaa, että ne vaatisivat enemmän niiltä, jotka kehittyneempiä ovat; heidän tulisi olla kokemuksistaan viisastuneita, ja heidän olisi ymmärrettävä syvemmin sekä humanismin, että myöskin ihmisen oikeuksien olemus, ts. heidän on osattava tulla pidemmälle vastaan kuin mitä kehitettävät ihmiset ovat kykenevät tekemään. Tavallaan voisi sanoa, että kehittyneempien olisi kyettävä näkemään huomattavasti enemmän sisältöä esimerkiksi termeissä vapaus, tasa-arvoisuus, ihmisoikeudet ja niin edelleen.
YK saattaa [laajasti ymmärrettynä] olla siis järjestö, joka on myöskin etukäteen, länsimaisen historiasta jotakin oppineena, määrittänyt humanisminsa perusteet, vaikka tuntuukin toisaalta määrittelevän sitä etenevässä progressiivisessa, vähitellen organisoituvassa tapahtumisten sarjassa. Mielestäni näyttäisi myös toisaalta siltä, että YK:n vuosikirjoja tutkimalla ei voisi päätyä näkemykseen, jossa voitaisiin käyttää yhtä ja ainutta käsitettä ihminen kuvamaan oletettua, yleistä lajin edistymistä, koska edistykset hedelmät eivät ole jakautuneet tasan: tasa-arvoa ei ole saavutettu, ja vapauskin näyttäisi käsitteeltä, jolla ei olisi yhtä ja ainutta oikeaa tulkintaa.
Tarkasteluni motiivina on ollut eräiltä osin YK:n dokumentteja käyttäen osoittaa, että Joseph Weitzenbaumin käyttämä ilmaus "ihminen on keksinyt" on hyvin ongelmallinen, jos huomioidaan suuri ihmiskunnan enemmistö, ja sen parissa vallitsevat ihmiskäsitykset. Länsimaista historiaa kirjoitettaessa ei ole myöskään huomioitu kenties sitä, että monet työkaluista ja keksinnöistä on kehitelty valmiiksi ratkaisuiksi esimerkiksi Aasiassa kauan ennen niinsanottua Eurooppalaista sivistystä ja antiikin Kreikan filosofien luonnehdintoja maailman ja ihmisen olemuksesta. Etelä-Amerikan Inkat kykenivät konstruoimaan äärimmäisen tarkan ajanmittausjärjestelmän ja kalenterin käyttämättä tietokonetta, kuten eri kulttuurien merenkulkijat ja kauppiaat suunnistautumaan määränpäähänsä turvautumatta satelliitteihin ja niihin liittyviin tietokonejärjestelmiin ja metalleja kyettiin valamaan käyttäen haluttuja lämpötiloja ilman tietokoneohjausta. Metallista ei ole aina taottu sota-aseita, ja maailmaan suuntauduttu tarkoituksena voittaa ja alistaa luonto; länsimaisen kulttuurin on kenties myös syytä kiittää varhaisempia Aasian kulttuureja osasta sivistystään ja filosofiaansa. Ja ei sovi unohtaa myöskään, että vielä useat antiikin kreikkalaiset ajattelijat pitivät koneiden valmistamista orjien asiana. Siten aiheellisempi kysymys koskien niin työkaluja kuin koneita, jotka sellaisina toimivat olisi mihin niitä käytetään tai aiotaan käyttää, kuin se, millaista huipputeknologiaa käyttäen ne on keksitty ja miten ne laulavat ylistyslaulua länsimaiselle teknologialle? Lopuksi kysyisin, mitä on koneiden ja tekniikan avulla saavutettu hyvinvointi, tai niiden avulla saavutettu sivistys, ja kuinka pitkään siitä voi nauttia ennen ajautumista konkurssiin raaka-aineiden ja energian ehtyessä?
Ihminen [länsimainen] ei kantaisi erityistä luonnon voittajan kuvitteellista viittaa, mikäli hänen biologinen struktuurinsa olisi satunnaisuuden tuotetta, ja hänellä ei olisi kehittyneenä sitä ohjaavaa tietoisuutta. Myöskään YK:n roolia ihmiskunnan ongelmien potentiaalisena voittajana ei voitaisi ymmärtää ilman älyllisen evoluution taustaa [vrt. Ibid. 2.2.1Evol.; 3.1.2Volu.].
Mikäli vallitsevana olisi satunnaisuuden yleinen prisiippi jonkinlaisena ohjaavana mekanismina, uudet tietokoneet [tai niiden ohjelmat] eivät myöskään näin ajatellen olisi myöskään absoluuttisella tavalla älykkäitä, tai oppivia, koska ne olisivat satunnaisesti kehittyneiden olentojen tuotteita. Olisi hyvinkin mahdollista, että sekä länsimainen tajunta, että sitä heijastelevat, ja siihen mukautetut tietokoneet olisivat voineet kehittyä myös lukemattomilla muilla vaihtoehtoisilla tavoilla, joista jokaista vaihtoehtoisuutta olisi pidettävä yhtäläisen älyllisenä. Länsimainen tajunta ja tietokoneet voisivat myös olla täysin järjettömiä, mitä näkemystä tukisivat monet aiheutetut ympäristökatastrofit, joista ollaan oltu tietoisia, ja joille ei ole kuitenkaan tehty mitään. Ehkäpä hän, joka käsittää tai tutkii asioita, ei olekaan sama henkilö, joka varsinaisesti päättää toimenpiteistä. Länsimainen tajunta ja tietokoneet kuvastanevat yhdenlajista älykkyyttä, yhdessä mahdollisista maailmoista, joka toimii niin kuin "split brain", koska filosofikuninkaita ei valittu kansojen johtajiksi, ja valittiin sen sijaan kuninkaita, jotka ymmärsivät kuningasidean esittäjän psykologiset motiivit ja toiveet, sekä täyttivät ne, muttei muuta [ks. C.D.C. Reeve, Philosopher Kings, 1988] [vrt. myös Ibid. C.S. Peircen Laws of Peculiar States of Mind, 1.3.3.2Gnos.; M.R. Cohenin moraaliset tulkinnat, 3.3.1Mora. to 3.3.3Mora.; M.R. Cohenin tulkintojen sovelluksena sodan etiikka, 3.3.1.1Umor. to 3.3.3.1Umor.].
Tietokoneita ei kuitenkaan voida pitää satunnaisina luonteeltaan,sillä vaikka niillä voidaankin prosessoida satunnaisia tekijöitä, niin itse prosessoimisen ohjaus ei ole satunnainen. Saman voisi katsoa pätevän luontoon tai Jumalaan, joista luonnolla todettavasti on valtava kyky käsitellä erilaisia satunnaistekijöitä, mutta silti se ei ohjanne toimintaansa satunnaisiin prinsiippeihin prosessointinsa perustaen.
Länsimaisessa teknis-tieteellisessä sivilisaatiossa on esiintynyt pyrkimystä kysyä mahdottomia kysymyksiä [vrt. Ibid. from 3.2.14Asif. to 3.2.15Asif.]. Ehkä jostain tällaisesta on kyse tulkittaessa mm. biosfäärin syntyä satunnaisilta näyttävien mekanismien tuottamana, tai pidettäessä tietokoneita puolestaan johdonmukaisina ja luotettavina; mahdoton kysymys ei mielestäni tässä yhteydessä olisi: kuinka satunnaisesti kehittynyt, ja monia virhetekijöitä sisältävä olento voisi kuvitella luoneensa assosiatiivisen välineen, joka olisi puolestaan ehdottoman luotettava? Ja mitä syitä on pitää yllä käsitystä, jonka mukaan satunnaisuudesta kehittynyt olento voisi tuoda maailmaan järjellisyyden?
Evoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuva David Holbrook on tarkastellut mm. kysymystä luonnon kehityksessä oletetusta satunnaisuudesta, mikä hyvinkin saattaa olla eräs as if -fiktioista. Holbrookin mukaan liitettäessä tämä lähestymisen perspektiivi keskusteluun vaikkapa uskonnollisuudesta, joudutaan hylkäämään sellaiset käsitteet, kuten elan vital; siten ei voi olla olemassa mitään aitoa keskustelua koko teemasta, ei korkeamman ja alemman tunnistamista, vaan pelkästään implisiitinen päämäärä, jonka nimenä on hengissäsäilyminen. Elämän synty, sen kehitys, ja jopa tuleminen inhimilliseen olemassaoloon, olisi evoluutiohypoteesin käsityksen mukaan analogista sille, että miljoonien vuosien aikana kehittyisi hajallaan olevia tiilikasoja, ja sitten niistä syntyisi, äkillisten hyppäyksenomaisten muutosten kautta, tiilitaloja:
"To suppose that the evolution of the
wonderfully adapted biological mechanism has depended only on a
selection out of haphazard set of variations, each produced by blind
chance, is like suggesting that if we wen on throwing bricks together
into heaps, we would eventually be able to choose ourselves the most
desirable houses".
[C.H. Waddington, The Listener, 13,
Nov, 1952]
Holbrook, David., "Evolution and humanities" (Avebury series in philosophy), by Gower Publishing Company Ltd., PL: England, in 1987; ISBN: 0-566-05134-6, [(1)Ref, p. 2f]
Elämän synnyn ja kehityksen käsittäminen sattumaksi johtaa kapea-alaiseen metafyysisyyteen; silti lähes kaikkialla on stereotyyppisesti hyväksytty kyseinen tahaton satunnaisuus johtavaksi periaatteeksi, joka jää kuitenkin kussakin tapauksessa tarkemmin selvittelemättä. Näyttäisi siltä, että tiede sanoisi elämän ja ihmislajin olevan satunnaisuuden tuotosta kemiallisissa prosesseissa sattuneista tapaturmista johtuen. Ja vaikka tämä sotiikin kaikkea sitä vastaan, jonka tiedämme sekä maailmasta -että itsestämme, niin se näyttää olevan modernin tieteen ainut filosofia.
Holbrook, David., "Evolution and humanities" (Avebury series in philosophy), by Gower Publishing Company Ltd., PL: London, in 1987; ISBN: 0-566-05134-6, [(1)Ref, pp. 1-2]
Siten se yleinen kosmologia, joka karkealla tavalla evoluutioajattelua sovellettaessa hahmottuu, on lohduton, joskin yleisesti hyväksytty tieteen piirissä:
4.4.1.1Care. "But how can such values retain
their credibility in the godless universe which most people
now inhabit? Modern man is quite used to the idea that we are the
temporary occupants of a cooling solar system; that human life is an
accident of chemistry; that in all ages, from the first dawn on earth
to its extinction, will amount to no more than a brief parenthesis in
the endless night of space...
[John Carey, writing about
literary values in the Times Literary Supplement, 22 Feb, 1980]
[vrt. käsityksiin Jumalasta persoonallisena olentona, Ibid., 1.5.4.1Pers. to 1.5.4.2.3cPers.; luomiskertomustulkinnat, 1.5.1Bara. to 1.5.2Bara.; C.S. Peircen käsitys tieteen metodisesta olemuksesta, Collected Papers of..., VII, pp. 59, 64, 1966; C.S Peircen luonnehdinta psykognosian tasoista, 1.3.1Gnos. to 1.3.3.2Gnos.].
Biologisten kosmologioiden valtavirtaan kuuluu myös seuraavankaltainen näkemys:
4.4.1.2Stev. " Ihmisen ei tule nähdä
itseään juuri muuna, kuin eräänä biologisena
lajiutumana, hengissäsäilymiseen kykenevänä DNA:n
kantajana, tai kuten sosiologit sanovat, eräänä DNA:n
tavoista tuottaa lisää DNAta..."
[A.Stevenson,
rew. S.Plath-Poetry and Existence,Times Literary Supplement, 12,
Nov.,1976]
Tällaiset olennot ovat konstruoineet tietokoneita, ja rakentaneet niihin ohjelmia, joita kutsuvat älykkäiksi - ja joiden he sallivat ohjata sellaisiakin prosesseja, kuten sodankäyntiä ja tulevaisuuden ennustamista. Kansakuntien -ja samalla koko ihmiskunnan historia - osoittaa ihmisen olevan ennekaikkea järjetön olento, joka tekee minkä tekee - täysin satunnaisesti. Lienevät hänen koneensakin samanlaisia
Edellisten evoluutiolausuntojen antajatkin pitävät epäilemättä itseään älykkäinä, ja eivät näe mitään ristiriitaa siinä, että analysoivat lauseissa korkeampaa abstraktion tasoa olevia asioita juurikaan asiaa ihmettelemättä. Myöskään mikään ei ole niin viisas kuin insinööri. Kuitenkin: se, että jokin prosessi tai tapahtuma näyttää järkevältä, ja sen tulokset tuntuvat esimerkiksi kokemuksena positiivisilta, ei takaa sitä, että prosessi kokonaisuudessaan olisi sitä. Muutamia esimerkkejä: Epäilemättä tiettyihin huumeisiin liitty voimakastakin mielihyvää, ja uusien asioiden näkemistä - mutta näistä ihmisistä saatujen hoitokokemusten mukaan lopputuloksena on kenties nopeakin kuolema, tai ainakin vakava indvalidisoituminen. Onnen tavoittelu arvona ei takaa sitä etteikö piru istuisi juuri sillä viimeisellä oksalla, josta se lopullinen täyteys aukeaa. Samoin voi ilmaston lämpeneminen ilahduttaa erityisesti kylmän pohjolan ihmisiä, mutta kokonaispotti voi olla varsin miinuksellinen koko maapalloa ajatellen.
Olen jo aikaisemmin käsitellyt tietokonemaailman arvojen ja suuntautumisen liittyvyyttä evolutiofilosofiseen perspektiiviin, ja jos sen piirissä ihmistä pidetään edelläkuvatunlaisena olentona, niin on todella vaikeaa [ellei mahdotonta] kuvitella hänen luovan jotakin edellytyksensä ylittävää, kuten huikaisevia kosmologioita tai syvällisiä filosofioita. Silti sellaiseenkin mahdollisuuteen tietokonemaailmassa uskotaan, vaikka todellisuuskäsitys itsessäänsaattaa olla hyvinkin horjuvalla pohjalla, kuten David Holbrook teoksissaan pyrkii osoitamaan. Hän itse on englanninkielen asiantuntija ja opettaja [Fellow and Director of English Studies at Downing College and Fellow of King's College], ja siten myös huomannut englanninkielen huolettoman käytön darwinismin yhteydessä.
Luonto ei ole kuitenkaan sokea luodessaan luontoa, sillä tehtävän mutkikkuusaste asettaa sille tiettyjä ennakkoehtoja, ja kykyä käyttää työvälineitä, mikä liittyy Charles Darwinin evoluutioteorain uudelleenarviointiin [mm. David Holbrook], koska kyseessä on ehkä vain eräs käyttökelpoiseksi osoittautunut hypoteesi, eikä teoria:
4.4.1.3Holb. "Huomautus niitä epämääräisiä arvostelmien metafyysisiä implikaatioita kohtaan, joita tieteen puolelta [darwinismin kritisoijiin] kohdistetaan [vaikka ne näyttävätkin perustuvat, tai niiden väitetään perustuvat epäämättömiim totuuksiin] on, että ne arvostelmina ovat luonteeltaan hypoteeseihin perustuvia, vaikka niiden sanottaisiinkin perustuvan vääjäämättömiin totuuksiin. Voidaan sanoa, että hypoteesit ovat aina sellaisia, että ne voidaan asettaa epäilyksenalaiksiksi, ja usein ne eivät edes selitä sitä, mitä niiden oletetaan selittävän. On monenlaisia kritiikkejä, kuten myös tulkintoja siitä, mitä perinnöllisyys luonteeltaan on. Jotkut teorioista näyttäisivät implikoivan tiettyyn elämää koskevaan filosofiseen näkemykseen, ja siten niiden lauseet ovat valheellisia ekstrapolaatioita teoriasta".
Holbrook, David., "Evolution and humanities" (Avebury series in philosophy), by Gower Publishing Company Ltd., PL: London, in 1987; ISBN: 0-566-05134-6, [(1)Ref, p. 2;
Edellinen [mutkikkaasti ilmaistu] ajatus sisältää sen keskeisen tekijän, jonka perusteella voidaan arvoida myös tietokonemaailmaa; että senkin käyttämät lauseet perustuvat hypoteeseille, tai uskomuksille - näennäisestä koherenttiudestaan ja varmuudestaan huolimatta. Edellisestä voidaan myös juontaa se aiemmin tietokonemaailmasta esittämäni arvio, että siinä vallitseva näkemys elämästä olisi tuottanut tietokonemaailmaan sen arvo- ja ajatusmaailman. Kuten myös ne rajatut "filosofiat", jotka ilmaistaan lausumin:
"yrityksemme filosofia on...",
tai
"ohjelmatalomme filosofia on...",
ja vastaavilla.
Ei ole mikään sattuma, että uusi teknologia rekrytoi äänitorvikseen nimenomaan muotifilosofeja, jotka etupäässä ylistävät uusien innovaatioiden mahdollisuuksia - mutta eivät epäile sitä, että nuo mahdollisuudet eivät koskaan toteutuisikaan. Internet oli vielä jokin aika sitten juuri se väline, jonka piti vapauttaa ja yhdistää kaikki ihmiset ja maailman kansat - ja kuinkas tuossa kävikään: nettiä ryhdyttiin sukoilematta käyttämään varastetun musiikin ja elokuvien kontrolloimattomaan jakeluun, sekä kaikenlaiseen pornobisnekseen, ja muuhun laittomuuteen. Rikolliset ainekset omivat kentän varsin pian itselleen, ja käyttivät häikäilemättä luotua vapauden illuusiota hyväkseen. Kaikki mahdolliset alakulttuurilliset ryhmittymät saivat netistä kanavansa, ja niinpä siellä on massoittain sivuja, joissa erilaiset itsensäsilpojat esittelevät miten vielä enemmän voisivikuuttaa kehoaan,ja pedofiilit hakevat häikäilemättä nuoria poikia ja tyttöjä uhreikseen. Ja jos tämä olisikin tässä, niin asia olisi vielä korjattavissa edes jotenkin, mutta kun kaupparatsut ovat täysin vapaasti päästetty netissä mellastamaan, niin tilanne luisuu jo toivottoman puolelle. Juuri he ovat niitä, jotka ujuttavat ihmisten kotikoneisiin erilaisia vakoilukomponentteja, ja urkkivat milloin mitäkin, sekä työtävät mainoskrääsäänsä liiankin monille nettisivuille, ja tuputtavat sitä ihmisten sähköposteihin, ja tuntevat sinut paremmin kuin sinä itse. Ja kaiken tämän olisi voinut jo ennakoida kaiken sen pohjalta mitä on tiedetty ihmisyhteiskuntien kehityshistorioista yleensäkin.
Yleisesti totean erilaisista "yristyfilosofioista", että ne kulutetaan ja käytetään niinkuin muutkin tietokonemaailman mutkin elementit, ja tarvittaessa "filosofia" vaihdetaan uuteen, varta vasten uusiin päämääriin sitä sovittaen - niinkuin kyseessä olisi evoluutiokehityksen mukaisesti muokattavissa oleva ja muuntuva hyödyllinen laji.
Länsimainen ihminen on tietoinen itsestään sosiaalisena olentona, joka on väistämättä kuolevainen; siksi hän on Joseph Weitzenbaumin mielestä väistämättömästi myös opettaja. Ihmisen käyttämät työkalut, olipa niiden alkuperäinen tarkoitus mikä tahansa, ovat sinällään myös väistämättömästi opetuksen välineitä. Ne ovat osa siitä materiaalista, joiden avulla ihminen luo kuvitteellisen rekonstruktionsa maailmastaan; intellektuaalisen ja sosiaalisen maailmansa puitteistossa jokainen ihminen yksilöllisesti ennaltavalmistelee ja viimeistelee lukemattomia draamallisia kohtauksiaan siitä, millainen maailman tulisi olla, ja millainen se on aiemmin ollut.
Weitzenbaum, Joseph., "Computer Power and Human Reason, From Judgement to Calculation", by W.H. Freeman and Company, PL: New York and San Francisco, in 1976; ISBN: 0-7167-0464-1, [(1)Ref, p. 30],
Näin luotu kuva maailmasta olisi ihmisen subjektiivisuuden esiasetelma. Jokaisen ihmisen tietoisuudelle nämä luomukset olisivat siksi innoituksen lähde, kuten myöskin materiaalista maailmaa itseään luova voima. Tämä itse-konstruoitu maailma olisi se, jota yksilö pitäisi olennaisesti hänestä erillään olevana voimana, mutta sisällyttäisi sen itseensä pitäen sitä jonakin, jonka hän välttämättä kohtaa yksilöllisen kaikkeutensa rajapintoina; ihminen olisi osa maailmaa, ja siinä itse itsensä malli.
Weitzenbaum, Joseph., "Computer Power and Human Reason, From Judgement to Calculation", by W.H. Freeman and Company, PL: New York and San Francisco, in 1976; ISBN: 0-7167-0464-1, [(1)Ref, pp. 18,223,270-275],
Ihminen voisi luoda vain vähän, ellei hän kykenisi ennalta kuvittelemaan, että itse luominen on mahdollista. Joseph Weitzenbaumin mukaan voisi kuvitella ikään kuin malliharjoituksena, kuinka välinettä käytettäisiin kivikaudella, jolloin ihminen työläästi valmisti kirveitään. Lapsena jokainen olisi jo hyödyntänyt esi-isien kokemusta konstruoidessaan primitiivisiä työkaluja saatavilla olevista materiaaleista. Työkalut ja koneet eivät silti niinkään viittaisi ihmisen mielikuvitukseen, ja sen luoviin ponnisteluihin, eivätkä ne olisi tärkeitä maan muuntamisessa toisenlaiseksi, vaan olisivat itsessään hedelmällisiä symboleja. Ne olisivat symboleja niille aktiviteeteille, joita niillä voidaan suorittaa; ne olisivat omia käyttöjään. Airo olisi työkalu soutamiselle, ja edustaisi soutamisen taitoa koko sen kompleksisuudessa. Siten kuka tahansa, joka ei ole koskaan itse soutanut, ei voi nähdä airoa tässä mielessä todenmukaisesti airona. Tapa, jolla soittotaidoton näkee viulun ei ole kuitenkaan sama kuin millä sen näkee virtuoosi. Työkalu olisi siten myös malli siitä tavasta, jolla se on tuotettu, ja myös käsikirjoitus sen taidon uudelleenaktivoimikseksi, jota se edustaisi.
Weitzenbaum, Joseph., "Computer Power and Human Reason, From Judgement to Calculation", by W.H. Freeman and Company, PL: New York and San Francisco, in 1976; ISBN: 0-7167-0464-1, [(1)Ref, p. 18,],
Tässä mielessä työkalu on Joseph Weitzenbaumin mielestä opetuksellinen työkalu; väline, jonka avulla kulttuurillisesti, ajallisesti ja paikallisesti toisistaan erillään olevia ihmisiä voivat saavuttaa ajattelun malleja välineen käytöllä. Työkalu symbolina kaikissaedellämaintuissa merkityksissä omaa rooliutta praktisena keinona saavuttaa tiettyjä päämääriä: se on ihmisen symbolisen maailman uudelleenluomisen vakioinen tekijä. Siksi se täytyy liittää alati maailmaansa konstruoivaan, yksilöiden kuvitteelliseen calculukseen. Tässä mielessä työkalu on siten enemmän kuin pelkkä keino: se on muutoksen agentti. Se on enemmän kuin pelkkä ihmisen määrittelemän maailman osittais-sinikopio, jollaisen hänelle olisivat hänen esi-isänsä antaneet -vaikka se on sitäkin.
Weitzenbaum, Joseph., "Computer Power and Human Reason, From Judgement to Calculation", by W.H. Freeman and Company, PL: New York and San Francisco, in 1976; ISBN: 0-7167-0464-1, [(1)Ref, p. 18,],
Monikansallistuvan vuorovaikutuksen ymmärtämistä ajatellen Joseph Weitzenbaumin ideat saattavat olla merkittäviä, sillä ensimmäisinä kontaktimuotoina, joita opetettavat ihmiset maapallon eri puolilla kohtaavat, ovat esineitä, tai esineenkaltaisuuksia. Yksinkertaisissa esineissä sinällään [kuten laivoissa] on ehkä helpommin miellettävää informaatiota kuin mutkikkaita informaatiosisältöjä sisältävissä esineissä [kuten kirjoissa], joissa pintainformaatioilla on erilainen merkitys kuin yksinkertaisten esineiden tapauksessa. Tärkeiksi yksinkertaisia informaatiosisältöjä sisältävät esineet tekee se, että niitä opetettaville tarjotaan ensinnä, ja mahdollisimman houkuttelevassa muodossa.
Mielestäni tietokoneet poikkeavat edelläesitettyä ajatellen kaikista muista työkaluista siinä, että ne eivät ainakaan ulkoisen olemuksensa puolesta tuo esille kaikkia käyttöjään, ja niiden kohdalla on vaikeampaa erottaa virtuooseja tavanomaisista käyttäjistä [koska se, mitä virtuoosi tekee, ja mitä hän on saanut aikaan tietokoneella ei ehkä paljastu lainkaan aloittelijalle]. Mainitsen tämän siksi, että tietokoneet näyttävät melko samanlaisilta, mitä ulkokuoreen, näyttöön ja näppäimistöön tulee; niiden erot ovat lähinnä suoritusarvoissa ja laitteiden sisäisissä fyysisissä osissa, jotka nekin saattavat näyttää maallikosta silmämääräisesti tarkastellen samanlaisilta. Tietokonemaailmassa on useammanlajisia virtuooseja: hardwaren kuin softwaren taitureita, jotka eivät välttämättä ole selvillä toistensa työstä muutoin kuin tiettyjen reunaehtojen osalta. Leonardo da Vincin tapaisten yleisnerojen esiintyminen ei ole enää kovinkaan todennäköistä; henkilöiden, jotka hallitsisivat täydellisesti koko välineen sen pienintä yksityiskohtaa myöten.
On selkeästi ymmärrettävää, että käsityökaluilla, ja erityisesti käsiaseilla on suoria vaikutuksia niitä käyttävien yksilöiden mielikuvitukseen. Kun metsästäjä hankki esimerkiksi keihäitä, heidän täytyi nähdä itsensä ja maailmansa välillä kokonaan uudenlainen suhde. Suuret eläimet, jotka aiemmin ryöväsivät heidän ruokavarastojaan, ja jopa hyökkäsivät heidän lastensa kimppuun, ja joita sen tähden pelättiin, tulivat nyt ihmisen tavoittelun kohteeksi. Ihmisen hankkiman ravinnon valikoima kasvoi, sillä nyt ihmiset saattoivat tappaa eläimiä kauempaa, ja myös eläimiä, joita ihminen ei aiemmin ollut onnistunut tavoittamaan. Ruuan suurempi saatavuus lisäsi myöskin ihmisen mahdollisuuksia liittyä muihin ihmisryhmiin; likellä asuvat muut ihmisryhmät voitiin myös kokea enemmän omaa ryhmää muistuttavaksi. Ihmisten kokemuksellisuus maailmasta muuttui, kuten heidän käsityksensä ihmisen asemasta maailmassa.
Weitzenbaum, Joseph., "Computer Power and Human Reason, From Judgement to Calculation", by W.H. Freeman and Company, PL: New York and San Francisco, in 1976; ISBN: 0-7167-0464-1, [(1)Ref, p. 19],
Kuudestilaukeavasta tuli Joseph Weitzenbaumin mukaan 1800-luvun lännessä "tasavertaistaja" (great equalizer), joka ilmaus viittaa tämän esineen merkitykseen asetta kantavien itsetuntoon, koska aseista riisuttuina ihmiset tunsivat itsensä huonommiksi asetta kantaviin kanssaihmisiinsä. Mutta myös sellaiset välineet ja koneet, jotka ovat olleet vain harvojen aktiivisessa ja osaavassa käytössä ovat usein vaikuttaneet yhteiskunnan muiden jäsenten kuvaan itsestään, ja yhteiskunnassa vallitsevaan maailmankuvaan kokonaisuudessaan aivan yhtä syvällisesti kuin laajalti käytetyt käsityökalut. Kaikenlaiset laivat, esimerkiksi, toimivat instrumentaalisessa mielessä informoiden ihmistä häntä ympäröivän maailman laajuudesta. Niiden avulla oli mahdollista tavata erilaisten kulttuuripiirien ihmisiä, ja hedelmöittää kulttuureja vastavuoroisesti. Merenkulkijain laivat ja kaikki hänen muut artifaktinsa ja legendansa siirsivät tehokkaasti tietoa sukupolvesta toiseen. Ne informoivat alitajuisesti niitä, jotka pysyttelivät maissa, kuten myös niitä, jotka merenkulkua harjoittivat. Painettu sana muutti miljoonien maailmaa, jotka olisivat Martti Lutherin aikaan jääneet tietämättömiksi, koska he tuolloin tuskin koskaan edes näkivät kirjoja.
Weitzenbaum, Joseph., "Computer Power and Human Reason, From Judgement to Calculation", by W.H. Freeman and Company, PL: New York and San Francisco, in 1976; ISBN: 0-7167-0464-1, [(1)Ref, p. 19; (2)cf. Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 92,94,96,214,279-280, 290-291,296,400,409, etc., 1984],
Valtava joukko ihmisiä kaikkialla maailmassa muuttui dramaattisesti teollisen vallankumouksen myötä, vaikka monikaan heistä ei osannut käyttää höyrykonetta. Yhteiskunta ei ole immuuni tämäntapaiselle vaikutukselle, kun uudet koneet erilaisine sivuvaikutuksineen otetaan käyttöön:
"Puuvillanpoimintakonetta alettiin käyttää Etelävaltioissa noin vuodesta 1955, ja se aiheutti sen, että mustan Etelävaltioiden väestönosan oli vaikeaa myydä ainutta, mikä sillä myytävää oli, työvoimaansa... Tästä alkoikin Etelän mustien massamuutto Pohjoisen kaupunkeihin, erityisesti sellaisiin teollisuuskeskuksiin, kuten Detroit, Chicago ja New York, mutta myös sellaisiin Etelän kaupunkeihin, kuten Birmingham ja Atlanta. Varmastikin tämä valtava muutos Yhdysvaltain demografiassa, ja tämä laajamittainen sisäinen muuttoliike on, ja jää yhdeksi amerikkalaisen kansalaisoikeusliikkeen päädeterminanteista. Liike on nontriviaalisesti vaikuttanut ainakin jokaisen amerikkalaisen tietoisuuteen, ellei jokaisen täysi-ikäisen kansalaisen käsityksiin missä tahansa maapallolla".
Weitzenbaum, Joseph., "Computer Power and Human Reason, From Judgement to Calculation", by W.H. Freeman and Company, PL: New York and San Francisco, in 1976; ISBN: 0-7167-0464-1, [(1)Ref, pp. 19-20],
Joseph Weitzenbaum kysyy: mikä koneiden tärkeimmässä välittömyydessä on sellaista, että ne voivat sisällyttää itseensä olennaisia aineksia, joiden pohjalta ihminen rakentaa maailmaansa? Monet koneista ovat ihmiskehon funktionaalisia jatkeita. Jotkut, kuten talja ja höyryvoima laajentavat käyttäjiensä lihasvoimaa; jotkut taas, kuten mikroskooppi, teleskooppi, ja lukuisat mittausinstrumentit ovat ihmisten aistinten laajennuksia. Jotkut laitteista saattavat fyysiseen tavoitettavuuteen enemmän kuin olisi mahdollista ilman laitteita. Esimerkiksi keihäs ja radio mahdollistavat sen, että ihminen voi vaikuttaa laajemmalle kuin mitä käsillään yltää, tai ääni sinällään kantaa. Kulkuneuvoilla voi matkustaa nopeammin ja kauemmas samassa ajassa kuin jalan kulkiessa, ja niillä voidaan siirtää suuria taakkoja pitkien matkojen päähän. Onhelppo havaita, miksi nämä prosteettiset koneet suoraan muuntavat tapaa, jolla hän katsoo omaavansa valtaa materiaaliseen maailmaan. Koneilla on samaisesti tärkeitä psykologisia vaikutuksia: ne kertovat ihmiselle, että hän voi luoda itsensä uudelleen.
Weitzenbaum, Joseph., "Computer Power and Human Reason, From Judgement to Calculation", by W.H. Freeman and Company, PL: New York and San Francisco, in 1976; ISBN: 0-7167-0464-1, [(1)Ref, p. 20],
Koneet ovat Joseph Weitzenbaumille valikoima symboleja, joita ihminen käyttää luodessaan uudelleen menneisyyttään, kuten konstruoidessaan historiaa ja luodessaan tulevaisuutta. Ne signifioivat sitä, että koneenkäyttäjä-ihminen voi ylittää aistiensa ja jäsentensä välittömät rajat. Kerran ihminen kykeni tappamaan eläimen pelkästään käyttämällä käsiään sen repimiseen ja murskaamiseen, ja hankki vähitellen kirveen, keihään ja jousen, tuliaseet ja massiiviset räjäytteet. Nyt ihmiskunta kykenee tuhoamaan itsensä ohjuksin. Tämä on eräs tapa mitata sitä, kuinka ihminen on tehnyt itseään uudelleen aina siitä asti kun alkoi käyttää työkaluja.
Weitzenbaum, Joseph., "Computer Power and Human Reason, From Judgement to Calculation", by W.H. Freeman and Company, PL: New York and San Francisco, in 1976; ISBN: 0-7167-0464-1, [(1)Ref, p. 20; (2)*Morris, C.W., Six Theories of Mind, Chicago, 1932; (3)**Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 120,207-208,227-228,255,288-289,292-293,296,300, etc., 1984],
Prosteettisten ihmisen työkalujen vaikutuksen havainnollistamiseksi saavutetun- ja itseen aggregoidun vallan termein, tuotta ihmisen suhteesta luontoon käsityksen, jonka perustavanlaatuisena ja selkeänä komponenttina on raaka voiman hankkimiseen liittyvä kamppailu. Ihminen on tästä näkökulmasta voittanut luonnon hankkimalla riittävästi voimaa, jolla voittaa avaruutta ja aikaa, hallita elämää ja kuolemaa, ja lopulta tuhota maapallon kaikkinensa. Tällainen näkemys on virheellinen, vaikka hyväksyisimmekin sen, että ihmisen unelmana on ollut luonnon voittaminen, eikä niinkään sen keksiminen, ja että tämä unelma on pitkälti toteutunut, ainakin teknis-tieteellisissä yhteiskunnissa.
Weitzenbaum, Joseph., "Computer Power and Human Reason, From Judgement to Calculation", by W.H. Freeman and Company, PL: New York and San Francisco, in 1976; ISBN: 0-7167-0464-1, [(1)Ref, pp. 20-21; (2)cf. Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 134,189,214,219-221,281,etc., 1984; (3)cf. Beachamp, T.L., et al., Contemporary Issues in Bioethics, Dickenson Publishing Company Inc., California, 1978],
Aihe:[COMPUTERS]; HISTORY; PROSTHETIC TOOLS; Prosteettisilla työkaluilla ihminen on aggregoinut itseensä valtaa liittyen raakaan lisävoiman hankintaan; haluun hallita aikaa, elämää ja kuolemaa.
Mikäli juuri tämä aikakausi olisi voittanut luonnon, niin voitettu ja hallittu luonto on hyvin erilainen kuin se, missä elettiin ennen tieteellistä vallankumousta. Se vipu, jota ihminen [länsimainen] käänsi on mahdollistanut modernin tieteen nousun, mikä taas ei ole muuta kuin sitä, että ihmisen havainto luonnosta ja todellisuudesta on muuttunut.
Weitzenbaum, Joseph., "Computer Power and Human Reason, From Judgement to Calculation", by W.H. Freeman and Company, PL: New York and San Francisco, in 1976; ISBN: 0-7167-0464-1, [(1)Ref, p. 21],
Huikea muutos okin tapahtunut länsimaisen ihmisen mentaalisessa elämässä, alkaen aina neljänneltätoista vuosisadalta, koskien ihmisen havaintoa ajasta, ja sen seuraamuksena myös avaruudesta. Jo kauan sitten ihminen huomasi (voimme otaksua, että myös ajatteli) maailmassaan vallitsevia reguraliteetteja, joskin suhtautui niihin eri tavoin eri kulttuureissa. Alexander Marshack on soittanut, että jo kenties varhaisemman kivikauden ihminen (n. 30000 vuotta EKr.) olitodennut säännönmukaisuuksia kuun eri vaiheiden välillä, mikä Marshackin sanoin oli "already evolved,complex and sophisticated, a tradition that would seem to have been thousands of years old by this point" (Marschack)
Klassiselta antiikin kaudelta lähelle nykyisyyttä tutkittiin kaikkeudessa esiintyviä regulariteetteja havaiten niiden keskistä temaattisia harmonioita. Idea systemaattisesti käyttäytyvästä luonnosta siinä mielessä kuin me sen ymmärrämme [jokainen luonnon osa ja aspekti voidaan eristää alisysteemikseen, jota hallitsevat lait, joita voidaan kuvata ajan funktiona] ei olisi ollut mahdollinen niiden ihmisten käsitettäväksi, jotka mielsivät ajan säännöllisesti toistuvina tapauksina, eikä joukkona abstrakteja yksikköjä [vrt. Ibid. 2.1.1Anim. to 2.1.3Anim.; 2.2.1Evol.; 2.2.2Antr.; 2.2.3Anal.; 3.1.1.1Cycl. to 3.1.1.4Cycl.].
Weitzenbaum, Joseph., "Computer Power and Human Reason, From Judgement to Calculation", by W.H. Freeman and Company, PL: New York and San Francisco, in 1976; ISBN: 0-7167-0464-1, [(1)Ref, p. 21; (2)*Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp.vi,34,178,252-253,263-265, 1984; (3)**Kinnunen, T., Uskonto ja psykedelia, pp. 56-65,137-140, 1986; (4)Kluckhohn, F.R., et. al., Variations in Value Orientations, Greenwood Press, Publishers, Westport, Conn., p. 350, 1975],
Aihe:[COMPUTERS]; HISTORY; SPATIO-TEMPORALITY; Muinaiset ihmiset eivät käsittäisi nykyisyyttä; (2)*TIME; Hindulainen kosmologia, Spencer, Herakleitos, Whitehead, Peirce; (3)**TIME; synteettisyys.
Ajan kulku tunnettiin sellaisina tapauksina, kuten auringon sijaintina rakennettun kivikehän eri kohdissa, tai kuten Homer kertoo, tehtävien alkamisena ja päättymisenä, kuten härän valjastamisena aamulla ja sen riisumisena illalla. Kestoja mitattiin pitäen mittapuuna tehtäviin kuluvaa aikaa, kuten matkan kestoa kuljettaessa tunnettua väliä, tai aikaa, joka kului tietyn määrän vettä valuessa jostakin johonkin. Vuodenaikoihin liittyviä ajanjaksoja tunnettiin tiettyjen tapausten havaittavuutena, kuten lintujen pesintänä [On kuitenkin todennäköistä, että tämä esitysmalli on karkea yksinkertaistus, sillä esimerkiksi maanviljelykseen liittyen esimerkiksi kevään merkkien tarkkailuun, ja suoritettuun kylvöön liittyi todennäköisesti samanaikainen suotuisan korjuuajankohdan ennakointi. Toisaalta lienee ollut myös järkevää huomioida aikaa mitattaessa aikaa mm. kuljettuina välimatkoina, sillä virhearvioinnit saattoivat mm. erämaaolosuhteissa olla kohtalokkaitakin. Siten olisi perusteltua otaksua menneen ajan ihmisten ajankäsityksen sisältäneen sen syklisen hahmotuksen lisäksi myös segmenttien välisten merkitysyhteyksien huomioimisen, mikä ei ainakaan ajan newtonilaisessa käsittämisessä voi olla mahdollista].
Weitzenbaum, Joseph., "Computer Power and Human Reason, From Judgement to Calculation", by W.H. Freeman and Company, PL: New York and San Francisco, in 1976; ISBN: 0-7167-0464-1, [(1)Ref, pp. 21-22; (2)*cf. Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 60,64, 1984; (3)Kinnunen, T., Uskonto ja psykedelia, pp. 56-58,96-97,137-140, 1986; (4)Yaker, H., et. al., The Future of Time, The Hogarth Press, London, pp. 4-5, 1972],
Aihe:[COMPUTERS]; HISTORY; CYCLIC TIME-PERCEPTION; Ajan koettavuus; ajan mittauksen liittyminen toistuviin luonnontapahtumiin; (2)*TIME; Intia [Brahman 100 vuotta] Kreikka [Suuri Vuosi, 19000 v].