Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Ylläolevassa kuvassa soitan Rautavaaran Metsäkartanossa vanhaa harmoonia. Valtiolla on hallussaan muutamia leirikeskuksia, jotka on tarkoitettu mahdollisesti sodan varalle majoitustiloiksi, ja Metsäkartano on yksi näistä. Sen kannattavuus oli varsin kyseenalainen, mutta se oli ehkä kaikkein toimivin rautavaaralaisista niin sanotuista yrityksistä. Vuosien kuluessa Rautavaaralla on harrastettu mitä kummallisimpia projekteja, joista kaikkein huvittavin oli Vapaa-ajan kunta -idea. Sen kunniaksi Kiparin rinteessä paloivat valot talvisin yötä päivää, koska se näytti niin hienolta katsottuna kirkonkylään vievältä tieltä – vaikka mäessä ei tapahtunut yhtään mitään. Valojen poltto maksoi satatuhatta silloista mummonmarkkaa. Jossakin vaiheessa paikkakunnalle puuhattiin jopa 1500 asiakkaan hotellia, vaikka asukkaita kunnassa oli tuolloin vain parisen tuhatta. Rahaa paloi kun piti järjestää maailmanluokan kisoja, jonne tuli kilpailemaan etupäässä entisen itäblokin kansalaisia. Kunnan piti ihan pakosti maksaa perskelkkailijoiden asumiset ja matkakulut, sekä muut juoksevat menot. Jossakin vaiheessa piti myös itsekin ryypätä, ja sen homman kunnan johtomiehet osasivat ihan ilman ohjausta ja kurssituksia. Mikko Perkoila on tehnyt aiheesta mainion laulun, joka voisi aivan hyvin kuvata rautavaaralaisia pyrintöjä, mutta on saanut nimekseen Kajaanista pohjoiseen. Tämä kielii vain siitä, että hölmöily ja kohellus on varsin yleistä koko suomenmaassa. Rakennettiinhan Rautavaarallekin toki joitakin aaltopeltihalleja, joissa monet yrittäjät kävivät vain käymäseltään, koska sillä tavoin saattoi kiertää veroja. Kiusaahan se on se pienempikin kiusa. Niin että oli se vaan yksi isä jumalan persereikä lajissaan, se Rautavaara! Muistan kun aikanaan hain sieltä kansalaisopiston rehtorin virkaa, ja tulinkin valituksi melkein ainoana hakijana. Olisi pitänyt epäillä heti pahinta, mutta kun sitä on kollo niin sitten sitä on. Rehtoreita oli vaihtunut kunnassa melkein harva se vuosi, ja uskoakseni jokaisella heistä oli hyvät syyt lähteä muualle, jossa tosissaan haluttiin harrastaa kansansivistystä, eikä tuhlata rahoja esimerkiksi perskelkan valmistuskurssiin, jota ei edes pidetty, mutta rahat holahtivat silti sujuvasti jonnekin koiran haukunnan ulottumattomiin. Muistan kun kerran kuntaa tuli jostakin suurempi summa rahaa, ja ehdotin eräälle kunnan virkamiehelle, että nythän sitä voisi maksaa hieman velkoja, johon tämä tokaisi: Ne rahat on jo syöty! Kunnan velka kuntalaista kohti oli nimittäin aivan hirveä. Mutta minä molopää kun kuvittelin, että Rautavaara olisi jonkinlainen Impivaara, jossa ihmiset olisivat säilyneet turmeltumattomina, ja että heissä olisi jäljellä jonkinlaista animaalista alkuvoimaa. Totuus hyökyi silmille hyvin pian Rautavaaralle muuttoni jälkeen, ja tarinat pankonpäällyspojista ja pahnanpohjimmaisista alkoivat tuntua hyytävän tosilta. Se, että minulla nyt oli tuollainen viimeisten erämaiden harha johtui siitä, että työskentelin ennen muuttoani yliopistolla, jossa tapasi fiksuja ihmisiä, ja heidän kanssaan saattoi jopa keskustella. Minulla oli tosiaan se käsitys maailmasta, että syrjäseuduilla oltiin jotenkin lähempänä olevaista, ja totuutta sekä aitoutta. Että kaupungit olivat etääntyneet luonnosta, ja niiden ihmiset vieraantuneet oikeanlaisesta elämästä. Tosiasiassahan nimenomaan juuri kaupungeissa ihmisillä on mahdollisuus toteuttaa omia yksilöllisiä projektejaan, kun taas maaseudun elämä on monin tavoin rajoittavaa – varsinkin jähmettyneillä rintamailla, jossa ollaan meiltä eikä meidän krannista. Jos nyt puhutaan metsäläisyydestä ja Rautavaarasta, johtuu se siellä siitä, että kaikki vähääkään järkevämmät ja luovemmat ihmiset ovat lähteneet sieltä muualle, ja jäljelle ovat jääneet pahnueiden heikoimmat yksilöt – ne populististen persujen ydinkannattajajoukot. Juuri sellainen oli tämä Rautavaara! Moraalista tai etiikasta ei oltu kuultukaan, ja yleisenä kantana väärinkäytöksiin oli se, että saa tehdä ihan kaikkea kunhan ei käryä. Ja niinhän ne tekivätkin – kunnanjohtaja etunenässä, ja pienemmät nilkit perässä. Yhteinen raha koettiin vahvasti omaksi, ja kaikkea kupattiin – jopa valtiotakin, jos vain tilaisuus tarjoutui. Paikkakunnalla vaikutti muuan kappalainen, joka esitti innolla vasemmistolaisia näkemyksiään, ja muistan kuinka tämä vaatimalla vaati minua tilaamaan vanhainkodeissa sun muissa näytettäväksi videota Mies ja hänen omatuntonsa. Kun tämä mainittu kappalainen sitten pääsi kirkkoherraksi toiseen kuntaan, oli hänellä siellä ehdottomana vaatimuksena uima-allas ja sauna. Sittemmin tämä miekkonen pyrki kunnanvaltuustoon kepun listoilla, mikä hämmästytti minua suuresti – ja vielä suuremmaksi kävi ihmetykseni, kun hän kävi valtakunnallisella tasolla vaalikamppailuun persujen listoilla, mutta nyt jo vajoneena takaisin kappalaiseksi. Nyt persupuolueessa todisteltiin innolla kuinka miekkonen olikin ollut nuorena mukana äsämpeen nuoristotoiminnassa, ja luopunut välillä politiikasta (sinä aikana kenties, jolloin oli ollut kepulina). Nyt rautavaaralainen persu oli kappalaisen vanha ystävä, vaikka en tiedä hänen seurustelleen tämän kanssa, ja nyt persujen johtaja oli hänkin vanha ystävä jo nuoristotoiminnan ajoilta. Historiaa voidaan siis kirjoittaa uudelleen, ja unohtaa oikea menneisyys, jos se ei satu sopimaan uusiin kuvioihin ja kujeisiin. Rautavaaralla ei voinut luottaa kehenkään, ja sen sisäsiittoiseen maailmaan oli tavattoman työlästä edes yrittää integroitua. Näistä tällaisista paikoista on tehty joitakin hyviä näytelmiä, joita kaupunkilaiset pitävät komedioina, vaikka ne ovat tottakin todempia. Itse ainakin häpeäisin vahvasti, jos olisin kotoisin Rautavaaralta. Vuosikymmenten kuluessa sekä valtio -että metsäyhtiöt olivat kaataneet aarnimetsät kunnan alueelta, ja koko nopeasti rappeutuva tienoo oli muuttumassa villiksi lännneksi, josta esimerkkinä olkoon se, kuinka riistarosvot tappoivat kostoksi jostakin ainoan poliisin koiran tämän omaan tarhaan. Jos siellä olisi itselle sattunut jotakin ikävää, ja hengelle käypää, eivät poliisit muutoinkaan olisi ehtineet paikalle ihmettelemään kuin useiden tuntien kuluttua, jos silloinkaan. Kerran kun paikkakunnan hotelliin tuli esiintymään strippari, kiihtyi muuan katsojista niin, että kävi käsiksi tanssijaan, ja koetti raiskata tämän esiintymislavalle. Villiä oli siis meno, ja elettiin kuin viimeistä päivää. Kuvan harmoonista muistuvat kuitenkin mieleeni opiskeluajat Jyväskylän yliopistossa, jossa soittelin päärakennuksen sivusiiven kellarissa pianolla sitä sun tätä. Siinä heti entisen kirjaston vieressä. Pianot oli tarkoitettu opettajiksi opiskelevien käyttöön, mutta eivät ne aina siellä pimputelleet. Jyväskylässä oloni aikoihin nykypäivän internet-yhteyksistä ei vielä tiedetty mitään, ja ainoat tietokoneet jotka olivat opiskelijalle mahdollisia, olivat suuret yliopiston koneet, jotka olivat yhteyksissä muiden ylipoistojen koneisiin. Ne olivat kuitenkin hankalasti käytettäviä, ja merkkipohjaisia, ja suuriin koneisiin oltiin laitoksilta yhteyksissä puhelinmodeemien kautta – mikä oli erittäin hidasta, koska koneet olivat etupäässä 286 -suorittimella varustettuja, ja niiden käyttöjärjestelmänä oli MS-DOS. Kun olin kaikenmaailman assistenttina filosofian laitoksella, tulivat laitoksille ensimmäiset PC-pöytäkoneet, joihin minut pantiin tutustumaan. Ei niillä voinut tehdä mitään järkevää. Isoissa koneissa oli tarjolla muutamia merkkipohjaisia tietokonepelejä. Muutettuani myöhemmin Rautavaaralta Kuopioon, sain hankituksi nettiyhteyden. Tämä ei tapahtunut heti ja suoraan, sillä minulla oli edelleenkin kotonani DOS -järjestelmällä varustettu kone, jolla oli turhanaikaista edes yrittää nettiin. Hankin jostakin windowsin, jolla nettiyhteyttä saattoi jo yrittää, mutta tällöinkin ainut mahdollinen nettiyhteys järjestyi puhelinmodeemilla. Lopulta yhteyden saatuani minulla oli vain yksi, suppea kotisivu, ja siinä minimaalisen vähän levytilaa käytettävissä. Kuvia en sivulla juurikaan käyttänyt, koska ne hidastivat sivun latautumista. Käytössäni ollut tietokonekin oli noita esi-pentiumeja, joilla ei voinut edes kuunnella ämppäreitä – saatikka sitten ladata niitä netin musiikkipalvelimille. Tein tuolloin jonkin aikaa käännöstöitä ulkomaille, ja käyttöjärjestelmänä oli siihen aikaan vielä DOS, ja työohjelmana WordPerfect, ynnä tarpeellinen faksiohjelma. Vaikka sainkin lopulta käyttööni windowsin, ei siitä paljoakaan iloa ollut, koska kone oli edelleen liian hidas, ja internetyhteydetkin piti värkätä käsityönä kohdalleen. Sitten sain hankituksi ensimmäisen aidon pentiumini, ja nyt koneen tehot alkoivat riittää ämppäreiden tuottamiseen, mutta niiden lataaminen MP3.COM -tapaisille palvelimille kesti ikuisuuden, ja maksoi myös rahaa. Tosin Image World ei minulta rahaa perinyt, sillä koetin tuottaa heille oppaita, vaikka työ oli sikäli turhaa, että kehitys kehittyi erittäin nopeasti, ja oppaat vanhenivat käsiin. Kokeilin myös linuxia, mutta koska en ymmärtänyt sen käyttämisestä mitään, oli siitä pakko luopua. Sain minä toki luotua sillä puhelinmodeemin kautta nettiin yhteyden, mutta koska en ymmärtänyt systeemin toimintaperiaatetta, ei hommasta mitään tullut. Tuolloin ei vielä ollut kysymys – ja vastauspalstoja, joista olisi saanut opastusta. Sitten tuli Kuopioonkin saataville kaapelilaajakaista, jonka käyttäjäksi ilmoittauduin ensimmäisten joukossa. Nyt alkoivat tiedostot kulkea, vaikka alkuaikojen laajakaistayhteydet nyt olivat mitä olivat. Nopeudet olivat paikallisella tasolla ihan hyviä, mutta ulkomailla oli tosi hidasta. Nykyään ei ole juurikaan valittamista vauhdin suhteen, mutta ilmaiset palvelimet, jotka ottivat ennen vastaan musiikkia, ovat vähitellen hävinneet kuvioista, tai muuttuneet kaupallisiksi. Onhan niitä toki vielä joitakin jäljellä, mutta paljon enemmän iloa on hyvälaatuisesta, maksullisesta palvelimesta, ja omasta kotisivusta siellä, vaikka se nyt maksaakin halvan tietokonekortin verran rahaa. Se ei ole kuitenkaan mielestäni paljon. Vielä kuluu aikaa ennekuin kaavitaan levytilan puolesta tynnörinpohjia, ja niinpä olenkin voinut asettaa tarjolle myös lyhyitä videoita. Olen myös siirtynyt käyttämään etupäässä linuxia, joka on vaatinut huomattavassa määrin perehtymistä, mutta netissä sen etuna on ennenkaikkea se, ettei systeemiin pesiydy kaikenmaailman tuholaisia. Windows-asennusten tehollinen käyttöaika on lyhentymistään lyhentynyt, ja eipä kulu aikaakaan kun systeemi on taas nurin. Linuxilla maailmalla sijaitsevat palvelimet on helppo päivittää, ja homma on kutakuinkin turvallista. Toivon teidän viihtyvän musiikkini ja videoideni parissa.
Seuraavassa joukko linkkejä netissä oleville musiikki – ja videosivuilleni. Eniten musiikkia ja videoita lienee kotisivullani timokinnnen.net. Luettelossa on myös pseudonimi Juaso Tempakka, jonka olen luonut mikseri.net -palvelimelle. Pseudonimi on kuitenkin jäänyt suosiossa paljon jälkeen Timo Kinnunen -nimisestä musiikintekijästä, vaikka kyseessä on yksi ja sama henkilö – mikä täten tässä nytten juhlallisesti paljastetaan. Olen nähnyt huomattavasti vaivaa MySpace -sivuni suhteen, ja haalinut sinne lähelle 3000 ystävää. Jokainen käsittää, etten tunne heistä kuin vain muutaman, mutta homman juju onkin siinä, että siellä on muusikoita MP3.COM -ajoilta, sekä Independent Artist Company -ajoiltani, jolloin pidin yllä soittolistoja, eli eräänlaisia nettiradioita. Etsiessäni bändejä ja muusikoita minun oli pakko todeta, että aika monet olivat luopuneet musiikin tekemisestä. Kaltaisteni riippumattomien muusikkojen on erittäin vaikeaa kilpailla laittomilla palvelimilla jaettavan kaupallisen ja tunnetumman musiikin kanssa. Ilmaisuus ei ole enää tae suosiosta, ja kaupallisuus ei ole tae musiikin laadusta. Kaikki on jätetty kuuntelijoiden arvioitavaksi. IAC -palvelimen muututtua maksulliseksi minun oli pakko jättäytyä kyydistä, köyhä mies kun olen, ja siltä ajalta ainut jäljelle jäänyt asia on nettiradioasema, jota en kykene enää edes ylläpitämään. Aiemmin tällä linkkisivulla oli lyriikoita, mutta koska ne löytyvät asianmukaisilta sivuilta, olen jättänyt ne tässä kokonaan pois, ja samalla luettelo käy paljon selkeämmäksi käyttää.
This is just a sort of collection, or a sample of my music homepages which can be found all around the world. I have made this new version at 26 th January in 2011, and this page is much simpler that earlier, and there are no more lyrics within. You can find them in the pages listed below.