Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Updated on the 28th June in 2011
MP3 -tiedostot on tarkoitettu nopeille laajakaistayhteyksille, ja niille, jotka harrastavat ämppäreitä. Ämppärit ovat ihan käteviä, sillä kun ne poltetaan sellaisinaan CD tai DVD -levylle datana, osaavat DVD ja BlueRay -soittimet soittaa niitä. Ne sopivat myös matkapuhelimiin ja MP3 -soittimiin. USB -muisteihin tallennettuina ne toimivat uusissa autoradioissa, ja niitä voi soittaa television sekä DVD ja BlueRay -soitinten USB -liitännän kautta. Mokkulayhteyksille nämä raskaan sarjan ämppärit saattavat olla liian kova pala, ja niiden lataus kestää ikuisuuden, mutta nämä nyt ovat parasta mikä ämppäreissä on teknisesti mahdollista. Jos halutaan jotakin vielä parempaa, pitäisi siirtyä muihin formaatteihin, joita esimerkiksi hifistit käyttävät. Hifistit – nuo kaikkein huvittavimmat kreatuurit joita maailmassa löytyy. Ajatelkaapa vain kuinka nuo lihavat, mutta äveriäät miehet lojuvat ilmeettöminä kuunteluhuoneissaan – aina vakavina ja sennäköisinä että ymmärtäisivätkin jotakin, ja ovat tarkkana kui porkkana josko jossakin risahtaisi, tai kuuluisi hellasäröä. Ne eivät käsitä, että kaikesta muusta täysin puhdas ääni on mahdottomuus, ja että yskintä ja yleisön joukosta kuuluva haistattelu ja möykkääminen ovat osa taidenautintoa. Oikea kuuntelun taito onkin poimia itselle merkitykselliset sisällöt kaiken kakofonian keskelläkin. Ja onhan aina ääniä jotka ovat vastenmielisiä, vaikka ne esitettäisiin miten hyvällä laitteistolla tahansa. Jos nyt ajatellaan minun tekemääni musaa, täytyy pitää järki kädessä tuon teknisen laadun kanssa, sillä jotkut joskus ystävinäni pitämistä henkilöistä ovat olleet avoimeasti sitä mieltä, että nämä minun tulkintani eivät ole musiikkia lainkaan, vaan silkkaa paskaa – eivätkä ainakaan yllä jatsin kunniakkaille kukkuloille. Mikään ei voi olla inhottavampaa kuin se, että joku matelee lähietäisyydelle ja sitten iskee inhottavasti, vaikka ystävien ei pitäisi koskaan tehdä niin. Yhtä vastenmielistä on ylimakea kehuminen, ja kritiikin täydellinen puuttuminen. Ja mitä taas jatsimiehiin tulee, niin he ovat läpeensä tyytyväisiä, entisiä miehiä, mutta nyttemmin sillä tavoin poikkeavia, että kerkeävät antaa lovee kenelle tahansa. Jatsimies laitattaa aina ensin alapäänsä kondikseen, ja naama tulee sitten viimeksi. Ja sitten yleensä tuleekin jo noutaja.
Vaikka äppärit ovatkin monipuolisia ja käyttökelpoisia, niin mokkulatyyppisille yhteyksille 320 kbps MP3 saattaa olla liian hidas. Heille sopiikin paremmin 100 kbps AAC -formaatti, joka on tarkoitettu multimediapuhelimiin, ja joka siirtyy muutoinkin liukkaammin. Periaatteessa .aac -tiedostot ovat .mp4 -audiotiedostoja, joita ei kuitenkaan ole suojattu, mutta jotka on paketoitu kääreeseen .mp4 -tiedostojen tapaan. Windows seiskassa näitä voi soitella kunhan siihen on asennettu täydentävä koodekkipaketti, jolloin Windows Media Player voi näitä soittaa. Mäkin käyttäjien kannattaa asentaa systeemiinsä VLC -ohjelma, ja säätää selaimensa käyttämään sitä soitettaessa näitä tiedostoja, ja tämä mainittu ohjelma soveltuu myös windowsiin, ellei siihen ole asennettu erillistä koodekkipakkausta, joka hoitaa homman. Linuxissa GNOME -työpöytäsysteemiin kuuluva Totem riittää mainiosti, kun sitä on täydennetty laajennetuilla gstreamer -paketeilla.
Nauhoitin tämän laulun alunperin kasettinauhurilla 1970-1980 -lukujen tienoilla, ja lisäisin siihen sitten 2000-luvun puolella eräitä instrumentteja ilmaisilla tietokoneohjelmilla. Lapsuuden muistikuvat ovat aina hämäriä, kuten lie laita ylläolevan mustavalkokuvan, joka näyttää kadottaneen ainakin värinsä. Mustavalkoisena kekkosaikana värittömyys oli normaalia, ja silloin ---kerikin oli ---keri, ja sillä selvä. Näin maailma voisi olla aidosti värillinen – muutoinkin kuin tolpan päästä huudeltuna. Haalistunut kuva esittää Rauhan sairaalaa, semmoisena kuin minä sen muistan, ja sairaala taas liittyy tähän lauluun siten, että sairaalassa oli paljon mielisairaita potilaita, joista jotkut huusivat yölläkin selleissään. Tällainen huuto jää mieleen. Tiedän jopa annetun eräälle uimarannalle nimen Masu, koska aikuiset tiesivät siellä jonkun venäläisen vangin, tai vastaavan huutaneen masuu ... masuu! Että kyllä se öinen huuto jää vanhemmankin ihmisen mieleen. Lapsena minä kuvittelin, että talomme ympärillä hiiviskeli öisin isokokoisia susia, ja pidin lähes varmana, että ne halusivat minua ateriakseen, sillä ahdisteltiinhan Veli Pontevaakin, vaikka hän oli sentään kiltti possu. Olin tietävinäni, että koska ne eivät saaneet minusta suupalaa, ne ulvoivat pettyneinä kammottavalla sudenäänellään. Näin myös kerran unta, jossa kotimme kasvimaan laitaan ilmestyivät mustat vaunut, joita veti musta valjakko. Jotenkin vain tiesin, että ne olivat tulleet odottamaan minua, ja että ne lähtisivät pois ainaiseksi, ellen menisi. Oli siinä pienellä pojalla painiskelemista? Sudet ja kaikki. Vaikka: mitä tuohon ulvontaan tulee, niin Rauhan potilaathan ne siellä mökäsivät että sellit raikuivat, ja kaikkeen löytyy jokin järjellinen selitys. Muta miten sitten ellei löydykään vastausta? Ettei selitystä olekaan? Ja voihan olla että vaunut todella kävivät peltomme laidassa, ja jättivät minut tänne?
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone must just put his owns)
HP p6548.sc, Linux Mint 11, AudioBox USB, PACPL, and Audacity