Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Updated on the 28th June in 2011
MP3 -tiedostot on tarkoitettu nopeille laajakaistayhteyksille, ja niille, jotka harrastavat ämppäreitä. Ämppärit ovat ihan käteviä, sillä kun ne poltetaan sellaisinaan CD tai DVD -levylle datana, osaavat DVD ja BlueRay -soittimet soittaa niitä. Ne sopivat myös matkapuhelimiin ja MP3 -soittimiin. USB -muisteihin tallennettuina ne toimivat uusissa autoradioissa, ja niitä voi soittaa television sekä DVD ja BlueRay -soitinten USB -liitännän kautta. Mokkulayhteyksille nämä raskaan sarjan ämppärit saattavat olla liian kova pala, ja niiden lataus kestää ikuisuuden, mutta nämä nyt ovat parasta mikä ämppäreissä on teknisesti mahdollista. Jos halutaan jotakin vielä parempaa, pitäisi siirtyä muihin formaatteihin, joita esimerkiksi hifistit käyttävät. Hifistit – nuo kaikkein huvittavimmat kreatuurit joita maailmassa löytyy. Ajatelkaapa vain kuinka nuo lihavat, mutta äveriäät miehet lojuvat ilmeettöminä kuunteluhuoneissaan – aina vakavina ja sennäköisinä että ymmärtäisivätkin jotakin, ja ovat tarkkana kui porkkana josko jossakin risahtaisi, tai kuuluisi hellasäröä. Ne eivät käsitä, että kaikesta muusta täysin puhdas ääni on mahdottomuus, ja että yskintä ja yleisön joukosta kuuluva haistattelu ja möykkääminen ovat osa taidenautintoa. Oikea kuuntelun taito onkin poimia itselle merkitykselliset sisällöt kaiken kakofonian keskelläkin. Ja onhan aina ääniä jotka ovat vastenmielisiä, vaikka ne esitettäisiin miten hyvällä laitteistolla tahansa. Jos nyt ajatellaan minun tekemääni musaa, täytyy pitää järki kädessä tuon teknisen laadun kanssa, sillä jotkut joskus ystävinäni pitämistä henkilöistä ovat olleet avoimeasti sitä mieltä, että nämä minun tulkintani eivät ole musiikkia lainkaan, vaan silkkaa paskaa – eivätkä ainakaan yllä jatsin kunniakkaille kukkuloille. Mikään ei voi olla inhottavampaa kuin se, että joku matelee lähietäisyydelle ja sitten iskee inhottavasti, vaikka ystävien ei pitäisi koskaan tehdä niin. Yhtä vastenmielistä on ylimakea kehuminen, ja kritiikin täydellinen puuttuminen. Jatsimiehet ovat varsinaisia Omomiehiä, jotka soittelevat rimputtavat koko ajan Omoinfoon. Anteeksi että hoo jäi puuttumaan.
Vaikka äppärit ovatkin monipuolisia ja käyttökelpoisia, niin mokkulatyyppisille yhteyksille 320 kbps MP3 saattaa olla liian hidas. Heille sopiikin paremmin 100 kbps AAC -formaatti, joka on tarkoitettu multimediapuhelimiin, ja joka siirtyy muutoinkin liukkaammin. Periaatteessa .aac -tiedostot ovat .mp4 -audiotiedostoja, joita ei kuitenkaan ole suojattu, mutta jotka on paketoitu kääreeseen .mp4 -tiedostojen tapaan. Windows seiskassa näitä voi soitella kunhan siihen on asennettu täydentävä koodekkipaketti, jolloin Windows Media Player voi näitä soittaa. Mäkin käyttäjien kannattaa asentaa systeemiinsä VLC -ohjelma, ja säätää selaimensa käyttämään sitä soitettaessa näitä tiedostoja, ja tämä mainittu ohjelma soveltuu myös windowsiin, ellei siihen ole asennettu erillistä koodekkipakkausta, joka hoitaa homman. Linuxissa GNOME -työpöytäsysteemiin kuuluva Totem riittää mainiosti, kun sitä on täydennetty laajennetuilla gstreamer -paketeilla.
Olen nauhoittanut tämän laulun (Vaieten) kahtena ottona kasettinauhalle, ja, tietenkin, ilman luovia taukoja. Tei biisin koska silloinen, vihlovalla äänellä joutaville naureskeleva, ja kolkolla sekä marmattavalla äänellään tyhjää honottava naisystäväni, oli hylännyt minut - siis minut - kaikkien janoisten sankarin! Kari Grandin! Loput sen ajan turhanpäiväisistä ihmisistä olivat taas muuten vain kääntäneet minulle karvaisen selkänsä. Tunsin aivan oikeutetusti pientä aamuäreyttä asian johdosta. Itse asiassa minua otti koko homma rankasti pattiin, mutta toisaalta: en anna koskaan niille anteeksi, ja toisaalta: koko juttu ei merkitse enää yhtään mitään. Ja jos oikein tarkasti ajattelee, voisin antaa kaikille ihan yleisesti kaiken anteeksi, sillä hehän eivät tiedä mitä tekevät. Ovat vaan muuten vittumaisia, kuten yleensä sukulaiset. Tässä biisissä on erityisen tärkeää sen piiskaava rytmi, ja onnetonta laulajaa koko ajan ruoskivat kitarat, sekä se, ettei hengähdystaukoja juurikaan pidetä. Soitetaan koko roska kerralla putkeen, ja keksitään sanat siinä ohessa. Lyödään siis koko ajan niinkuin vierasta sikaa, niin sanoakseni. Ja sanonkin. Koko ajan on jyrättävä eteenpäin, vaikka mentäisiinkin koko ajan taaksepäin. Jotenkin tajusin noihin aikoihin kuoleman läheisyyden, ja koin, että sielunmaisemani jäätyi riitteeseen. Eihän sellaista kestä erkkikään, joten oli päästävä pian jatkamaan matkaa, ja takaisnhan ei ollut paluuta. Ei minun luonnollani ainakaan, ja naisethan ovat joka tapauksessa vain jonkinlaisia puolityhjiä jauhosäkkejä, joita miesten on sillointällöin kanniskeltava, ja toisinaan könyttävä niiden kanssa - kunnes uusien laarien kutsu käy niille vastustamatomaksi, ja sitten taas mennään mikä minnekin ja milloin nyt mihinkin. Minulla ole koskaan ollut aikaa sorvailla lyriikkoja, ja hioa niitä loputtomiin, tai sävellellä biisejä maailman tappiin. Kyllä sanottava pitää pystyä sanomaan vaikkei mitään sanottavaa olisikaan. Eivät ne biisit siitä kuitenkaan parane, vaikka kuinka olisi balanssit kohdallaan – ja eiväthän nämä tällaiset biisit kuitenkaan maailmaa paranna. Ideana tässä on se, että itsekukin on lopultakin oman onnensa seppä, ja ulkopuolelta on turhaa odottaa apua. Jokainen on oman elämänsä runoilija ja pyöveli. Apua ulkopuolelta ei kuitenkaan tule. Yhteiskunta ja sen koneistot eivät nekään piittaa siitä jos jotkut sen jäsenistä imeytyvät asfalttiin, tai katoavat muutoin kuvioista. Aina riittää kuitenkin uusia ja tuoreita. Ja niin hyvää ystävää ei olekaan, että asettaisi oman hyvinvointinsa kaverin takia vaaraan. Ylläolevassa kuvassa näet John Waynen betonoidut jalanjäljet erään teatterin edustalla, ja kuten muistamme, oli erään hänen elokuvansa nimi Vaitelias mies.
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone must just put his owns)
HP p6548.sc, Linux Mint 11, AudioBox USB, PACPL, and Audacity