Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Updated on the 25th June in 2011
MP3 -tiedostot on tarkoitettu nopeille laajakaistayhteyksille, ja niille, jotka harrastavat ämppäreitä. Ämppärit ovat ihan käteviä, sillä kun ne poltetaan sellaisinaan CD tai DVD -levylle datana, osaavat DVD ja BlueRay -soittimet soittaa niitä. Ne sopivat myös matkapuhelimiin ja MP3 -soittimiin. USB -muisteihin tallennettuina ne toimivat uusissa autoradioissa, ja niitä voi soittaa television sekä DVD ja BlueRay -soitinten USB -liitännän kautta. Mokkulayhteyksille nämä raskaan sarjan ämppärit saattavat olla liian kova pala, ja niiden lataus kestää ikuisuuden, mutta nämä nyt ovat parasta mikä ämppäreissä on teknisesti mahdollista. Jos halutaan jotakin vielä parempaa, pitäisi siirtyä muihin formaatteihin, joita esimerkiksi hifistit käyttävät. Hifistit – nuo kaikkein huvittavimmat kreatuurit joita maailmassa löytyy. Ajatelkaapa vain kuinka nuo lihavat, mutta äveriäät miehet lojuvat ilmeettöminä kuunteluhuoneissaan – aina vakavina ja sennäköisinä että ymmärtäisivätkin jotakin, ja ovat tarkkana kui porkkana josko jossakin risahtaisi, tai kuuluisi hellasäröä. Ne eivät käsitä, että kaikesta muusta täysin puhdas ääni on mahdottomuus, ja että yskintä ja yleisön joukosta kuuluva haistattelu ja möykkääminen ovat osa taidenautintoa. Oikea kuuntelun taito onkin poimia itselle merkitykselliset sisällöt kaiken kakofonian keskelläkin. Ja onhan aina ääniä jotka ovat vastenmielisiä, vaikka ne esitettäisiin miten hyvällä laitteistolla tahansa. Jos nyt ajatellaan minun tekemääni musaa, täytyy pitää järki kädessä tuon teknisen laadun kanssa, sillä jotkut joskus ystävinäni pitämistä henkilöistä ovat olleet avoimeasti sitä mieltä, että nämä minun tulkintani eivät ole musiikkia lainkaan, vaan silkkaa paskaa – eivätkä ainakaan yllä jatsin kunniakkaille kukkuloille. Mikään ei voi olla inhottavampaa kuin se, että joku matelee lähietäisyydelle ja sitten iskee inhottavasti, vaikka ystävien ei pitäisi koskaan tehdä niin. Yhtä vastenmielistä on ylimakea kehuminen, ja kritiikin täydellinen puuttuminen. Mutta aina on tosi, että jatsimiehet joutaisivat huitsin nevadaan, tai kokonaan maailmasta pois. Olisi hyvä jos he olisivat historiallisia epähenkilöitä, joiden naamat retusoitaisiin kaikista valokuvista, ja nimet pyyhittäisiin kaikista kirjoituksista.
Ylläolevassa kuvassa näet reservinkomppanian harjoittelemassa vuonna 1885 Huhtiniemessä, jossa tämä nyt tarjolla oleva nauhoituskin on tehty – tosin paljon, paljon myöhemmin, eli tuossa 1980 -luvun alun tienoilla. Paikalle on noussut sittemmin kuin sieniä sateella erilaisia rumia teollisuuskiinteistöjä, ja erityisen rumia, ja hitaasti hajoavia elementtitaloja – ja kaikkihan on rakennettu kuvaannollisesti suoraan hautojen päälle, sillä eri historiamme vaiheissa Huhtiniemeen on kuopattu luonnottomalla tavalla kuolleita ihmisiä. Jos huhtiniemeläiset järjestäisivät esimerkiksi kesäisin tansseja, he tanssivat tällöin yli hautojen – mihin ei monessakaan lähiössä ole mahdollisuuksia; niissä tanssitaankin muuten vain. Onpa ikävää. Tämä nauhoitus on teknisessä mielessä toimittaja Esa Rieskjärven käsialaa, jolla oli käytössään Nagra – nauhuri, johon meikäläisellä ei noihin aikoihin ollut varaa, eikä ole muuten vieläkään. Nauha esitettiin sittemmin yleisradiossa oikein valtakunnanverkossa Big Boss Warsellin annnettua sille ohjelmaluvan, ja minulle lähetettiin c-kasetille tehty kopio, jonka kopioin sittemmin yhä uudelleen ja uudelleen uusille kaseteille, ja nauhakohina lisääntyi, tietenkin, joka kierroksella. Uskoisin, että YLE ei ole säilyttänyt käytttämäänsä nauhoitetta jälkipolville, joten tämä taitaa olla ainut jäljelläoleva versio. Biisin taustalla on tositarina eräästä mikkeliläisestä hammaslääkärin pojasta, joka oli armoton juoppo, ja jolla oli itsemurha-aikeita. En kuitenkaan käynyt koskaan tarkistamassa miekkosen kotioloja, ja niinpä kun uutinen itsemurhasta tuli, ajattelin, että olisin kenties voinut jopa estää sen. Mahtava on näet suuruudenhulluuden voima. Ei kukaan voi estää ketään tappamasta itseään jos tämä sitä tarpeeksi haluaa. Sitäpaitsi itsemurha voi hyvinkin olla paljon parempi vaihtoehto kuin jatkaa kuihduttavaa elämäänsä. Jotakuta voi näet ottaa tämä eläminen niin rankasti pattiin ettei sitä enää siedä. Useimpien elämä on sitäpaitsi niin yksitoikkoista, että he ovat luopuneet toivosta, että vielä jotakin yllättävää voisi tapahtua. He iloitsevat enää vain siksi koska nauraminen on tapana. Kaikelle nauretaan! Nauretaan hupiohjelmalle, joka ei ole tosiasiassa yhtään hauska. Nauretaan sille, että joku kävelee kadulla, ja hänen päähänsä putoaa sika, jota ollaan siirtämässä vintturilla vintilla sijaitsevaan riiputushuoneeseen, ja niinpä hänen poikaansa aletaan sanoa siksi pojaksi, jonka isän päähän putosi sika, ja mies kuoli. Niin etenee koston ja pilkan kierre vielä seuraavaan polveen, ja naurua piisaa. Naurettavaa on myös se, että joku herää keskellä katua tajuttomuustilasta, ja kouraisee muniaan, ja huomaa, että hänet on salvettu, ja sitten tämä poloinen ilmaisee tuskansa kirkaisemalla hauskasti kimeällä äänellä: nytten on sitten viimenkin aika minunkin siirtyä kirkkokuoroon laulamaan tenoria! Etteikö siis naurattaisi vaikka oma elämä olisi kuin Pellisen veljeksistä kertovaa sarjakuvaa, jossa ei tapahdu mitään. Ne eivät käy siinä edes paskalla – mutta eiväthän ne käy huussissa edes Aku Ankassa, joka on sentään paljon kuuluisampi sarjakuvalehti, ja siinä on Hessu Hopot ja kaikki. Muistan kun serkkuvainaja kysäisi kerran lapsena kirkkaalla pojanäänellään: miksei akuankka, roopesetä, ja mikkihiiri ei koskaan pissi eikä kaki? Pohdiskeltiin siinä sitten tätä kysmystä, ja toinen serkkuvainajista huomasi, että Vilissä ja Vipissä kuvattiin tapaus, jossa kettupojat olivat puuseessä paskalla, ja Mörö kurkisti sisään ikkustasta, ja sanoi: anteeksi? Huumoria se on tämäkin. Kuten se, kuinka eräs täti sanoi tuntemalleni tenavalle: sinä se olet sellainen kiva pojannapero? -johon poika: minulla on napero, ja isällä on kanssa! Eikö jo naurata! Jollette jo koht' siltään naura, niin kohta itkette, ja sitten nauratte! Nyt, kun olen jo vanhempi, olisi minulla ollut varmasti paremmat mahdollisuudet onnistua lykkäämään kenen tahansa hammaslääkärin pojan itsemurhaa ainakin hieman tuonnemmaksi, mutta nuori mies on aina nuori mies. Sangen vähänhän sitä ihminen voi vaikuttaa toisten ratkaisuihin, mutta ainahan sitä voi kuvitella tapahtuneen kaikenlaista – vaikka jälkikäteen. Syntyi kuitenkin tämä laulu, joka on imelyydessään suorastaan vastenmielinen, ja siksi niin autenttinen, niin autenttinen. Ihmisten elämän kovin ydin on hänen illuusioissaan.
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone must just put his owns)
HP p6548.sc, Linux Mint 11, AudioBox USB, PACPL, and Audacity